Ms. Vahtikoira

 Vahtiminen on raskasta puuhaa.

Kun isäntäväki (jompi kumpi siis) syöttää aamuisin akvaariokaloja, on mun hommanani vahtia, etteivät eväkkäät vain pomppaa pois vesilaatikostaan. Satunnaisesti myös Lauri ottaa osaa vahdintaan, vaikka se onkin jo aika kyllästynyt akvaariokaloihin viidessä vuodessa.

Seuraavaksi mennäänkin sitten pihalle ja siellä on ensi töiksi vahdittava omenoiden loppuja naakoilta (vaikka isäntäväki onkin jo lopen kyllästynyt pelaamaan omenoiden kanssa). Mutta minusta on tärkeää ajaa mokomat frakkitakkiset tiehensä; mistä ja milloin vain😁

Tänään muuten palailtiin kotiin taas päiväkodin ohitse ja eikös naapurin piltti tunnistanut meidät. Sitten mentiin aidan pieleen morjestamaan ja niin alkoi taas kärpäspaperiefekti, eli neljännes pihan nappuloista tuli kyselemään kuka mun nimi on ja sitten heittelemään käpyjä. Jokunen uskalsi jopa tunkea kätensä lipaistavaksi, vaikka tarhatäti oli haukkana vahtimassa, ettei vain satu hirveitä. Hyvä tovi meni, ennenkuin pääsimme lähtemään kohti aamiaista.

Aamiaisen loputtua kadulta kuului mekkalaa ja sen tuloksena kuorma-auto jätti naapurin portille oudon läjän jotain. Kasa näytti niin epäilyttävältä, että vahdimme sitä yhdessä muristen ja tuijottaen Laurin kanssa.

Kun sitten kävin isännän ohjauksessa pihalla toimituksella, niin uskalsin heti muutaman minuutin päästä lähestyä läjää häntä koipien välissä. Puolen metrin päästä varmistuin sen olevan polttopuu eli klapikasa ja siten vaaraton, eikä ollenkaan vahtimisen arvoinen. Samalla keikalla tuli kuitenkin lisää vahdittavaa, sillä katua pitkin hilpaisi jänis (jolla oli muuten jo valkoiset jalat!), joka sitten pinkaisi pihaamme. Ja me perään...muistattehan isännän roikkuvan narun päässä. Annettiin tunkeilevalle pupulle kunnon kyyti seuraavalle tontille💪

Aamun kuvausharjoituksia

Ikätoverit, eli muut suunnilleen ikäiseni setterinpennut kuuluvat käyneen rohmuamassa ruusukekaapit tyhjiksi eri kinkereissä maailmalla ja kotimaassa. Meillä sen sijaan odotellaan edelleen rekisterinumeroa Keski-Euroopan* parhainvointivaltiosta...onneksi, sillä mulla ei näyttelykoreografia vielä oikein taivu.

[* https://kielikello.fi/yhdysperaiset-maantieteelliset-nimet/ >> Suomen Akatemian kielilautakunta käsitteli tätä kysymystä kokouksessaan 20.5.1968 ja päätyi suosittelemaan isoa alkukirjainta, milloin yhdysnimen tarkoittama alue on toinen kuin sen pelkän jälkiosan tarkoittama, olipa alue tarkkarajainen tai ei, esim. Etelä-Suomi, Keski-Eurooppa, Ala-Satakunta, Sydän-Häme, Järvi-Suomi, Manner-Eurooppa, Suur-Ruovesi, Muinais-Karjala.😜]

Tänään otettiin muutama kuva asian tiimoilta ammattilaisen arviointia varten lähetettäväksi. Kuten havaitsette, pientä haparointia on havaittavissa, sekä mulla, kuljettajalla, että kuvaajalla. Kokonaisvaltaisen harjoittelun jatkaminen on siis paikallaan😀

Laitanpa tähän referenssiksi kuvia teillekin katsottavaksi, myös Laurista. Se kun halusi myös hieman shouwata.

Ja mitäpä minä tein sillä välin, kun Lauri ja isäntäväki harrasteli näyttelyhommia...vahdin tietysti pihan naakkoja aidan takana.

Historiaa haluaville, eli eräiden edeltäjieni aikaansaannoksia teksteinä ja kuvina

Täältä löytyvät muutamat tuhannet kirjoitukset 2010-luvun molemmin puolin Puna-Valkoisesta Irlanninsetterinarttu Helmi-Orvokista ja Punaisesta Irlannisetterinarttu Saimista: 

https://setteri-helmi-orvokki.blogspot.com/

Ja täältä taas Helmi-Orvokin pennun Kertun seikkailuja äitinsä ja Saimin kanssa (jatkoa edelliselle).

https://kerttu-setteri.blogspot.com/

Espoon seikkailut

Kello soi aamusta (yäk!) ja sitten pihalle aamusumussa. Tehtiin joku pikalenkki ja vetäistiin aamueväät supistettuina. Sitten pakkauduttiin autoon, jossa pääsimme Laten kanssa jatkamaan unia. Eka pysäkki oli Linnatuulessa, runsaan tunnin päristelyn päässä. Siellä se aurinko jo paistoi, joten Janakkalan huoltoaseman matkustavaisten virkistäytymislenkki sai neljä reipasta käyttäjää. Pikku pyörähdyksen jälkeen taas autoon seuraavaksi tunniksi. Sitten oltiinkin jo Espoossa tervehtimässä samaa paikkaa, jossa olin ensi kertaa tutustunut suomalaiseen kotiin kesäkuun alussa. Kahvitteluiden (ja ankaran tervehtimissöhellyksen) jälkeen hypättiin taas autoon ja seuraava stoppi oli Hvitträskin järven uimaranta. Kirkasvetinen ja iso järvi muuten, vesikin maistui oikein makoisalta. Siinä porukalla kävelimme ensin rantapolkua ja sitten mäen harjanteen yli laappien samalla suppilovahveroita ja kanttarelleja parit kassilliset matkaan. Reissulta löytyi kovien sateiden jäljiltä myös muutamat kunnon altaalliset vettä kallionpainaumista. Hyödynsin ne tietty sekä juoma-, että uintipaikkoina. 

HUOM! Jos klikkaat kuvaa, niin saat sen näkyviin isompana.

Hvitträskissä

Onneksi matkasta löytyi sentään yksi pyyhe ja pääsin hieman kuivempana takaisin autoon. Lauri se osaa olla sotkematta itseään kovin pahasti.

Jatkoimme hienoja pikkuteitä kauniissä kelissä ja maisemissa, etuauto näki jopa merikotkan ja kauriita näki kaikki halukkaat. Hetken päästä saavuimme maalaispuotiin Kirkkonummen Eestinkylään. Päästiin Laten kanssa hetkeksi sielläkin pihamaalle häiritsemään ruokailijoita (aivan loistavaa lohta oli kuulemma tyrkyn).

Maalaispuodilla

Evään jälkeen matkailtiin vielä Linlohon, eli hienolle kalliosaarelle melkein Upinniemeen. 

Teimme hyvän mittaisen rantareissun kallioilla ja metsäpoluilla edelleen jatkuvassa loistosäässä. Kalliolla oli välillä vähän liukasta, välillä, välillä päästiin kiipeilemään kivillä ja välillä rappuja eestaas.

Toki kävin myös uimassa, ekaa kertaa meressä. Vettäkin pystyi juomaan ihan nikottelematta😇

Kun viimein pääsimme takaisin parkkipaikalle, oli jo ilta laskemassa. Onneksi reissun aikana oli vielä valoa ottaa kuva pellolla löntystelevästä hirvisonnista (siis eihän me koirat sitä nähty, mutta kaksijalkaiset kovasti hössöttivät).

Toivottavasti edes näkyy

Perillä tukikohdassa saatiin viimein päivän nappulat ja melkein kerittiin sammahtaa, ennenkuin taas mentiin autoon, tällä kertaa kotiinpaluuta varten. Runsaan kahden tunnin takaluukkumatkan jäljiltä päästiin ihan kotinurkilla iltatoimille ja unille...

Viemärisukeltaja sänkykaverina

Klikkiotsikkohan tuo, mutta kuvaa ainakin etäisesti viimeaikaisia tekemisiäni. Aamulla meinaan tunkesin jo hieman tavaksi käyneellä menetelmällä isäntäväen aviovuoteeseen koisimaan. Saapumiseni havaittiin vasta, kun laskin kuononi isännän naamalle ja puhisin unissani. Tälläkään kertaa en saanut punkasta kenkää, sillä jostain kumman syystä seiskan jälkeen aamusta nuo kaksijalkaiset ovat aamu-uniensa perään sen verran, etteivät ryhdy hössöttämään koiravapaista sängyistä😏

Aamulenkillä käytiin taas suon laidassa pyöriskelemässä. Hyödynsin sateiden nostamat suonsilmäkkeet ja mulin oikein antaumuksella. "Päivin putoama" tuli sekin testattua ja edelleen pohjattomaksi havaittua (toim. huom: nimi on annettu eräänkin naishenkilön vajottua silmäkkeeseen reisiään myöten). Lävestä tarttui putua turkkiin sen verran, että paluumatkalla oli hyvä syy käydä järvessä uimassa. Latekin kävi👍

Iltapäivän reissulla tulikin vettä sitten jo ihan kunnolla. Sade oli tehnyt ojista vallan mahtavia...siis juosta! Painelin kotikatumme loppupään vuolaassa vesivirrassa ojaa edes takaisin riemu rinnassa. Samoin Vaasantien varren jyrkkä vierioja oli mahtava vesijuoksupaikka! Pohjakivistä välittämättä painelin isäntä perässä epätoivon vimmalla roikkuen kuohuvaa ojaa alas aina välillä kompastuen ja sukeltaen, mutta eikun etiäpäin. Kunnes kaikki meni pilalle. Luulisi vesisateen rajoittavan kirottujen rullahiihtäjien himoa lajiinsa, mutta ei. Yksi kopisteli vastamäkeen juuri kun meidän piti poistua sivummalle ja minähän POISTUIN. Häntä koipien välissä mäkeen! Hirvittäviä tyyppejä nuo hiihtelijät, toivottavasti joutuvat vesiliirtoon, kaatuvat ojaan ja katkaisevat sauvansa. Taas meni ainakin parisataa metriä toeta järkytyksestä (toim. huom: rullahiihtäjät, armahtakaa pentua, älkääkä tuomitko sitä tiukkapipoiseksi marmattajaksi. Martalle täytynee ottaa käyttöön Från Bølle till Bestevenn -ohjelman Trulten harjoitteet).

Sadepäivän rattoa.

Eskarissa, mörköjä ja jopa ravia

Toissapäivän, eli tiistain ratoksi menimme illalla M&M:n pentueskariin toista kertaa.

Koululainen

Ensin toki osteskeltiin nameja ja puruluita.

Pääsin ihan itse asioimaan tiskillä puruluuasiassa.

Sitten törmättiin Reino-nimiseen 5kk ikäiseen poikasetteriin! Ihan kiva jälli tuntui olevan. Toivottavasti nähdään myöhemminkin. Itse eskarihommina harjoiteltiin outojen alustojen ylittämistä. Pallomeri oli hieman haastava aluksi, kun yletyin tonkimaan namit "merestä" ihan vain kurottelemalla. Lopulta rohkenin kuitenkin kävellä lutakosta yli.

Eilinen, eli keskiviikkonen, aamulenkki alkoi oikein hienossa auringonpaisteessa ja suuntautui ns. peurametsään ihan vain normireittejä. Tarkoituksena oli käydä tsekkaamassa muutama vuosi sitten harvennetun umpitiheän kuusimetsän harvennuksen jälkeistä kävelykelpoisuutta. 

Matkalla alkoi yhtäkkiä kuulua pyörätieltä hirveätä pauketta ja heittäydyin penkalle kyttäämään mekkalan aiheuttajaa. Sieltähän ilmestyi isä ja tytär rullahiihtäen ylämäkeen. Olivat oikein tehotreeneissä vauhtista ja sauvain paukkeesta päätellen. Isäntä yritteli rauhoitella minua ja emäntä ja Lauri ihmettelivät mitä minä oikein poukin. Mutta meikä pisti hännän koipien väliin ja singahdin suojaan, eli mahdollisimman kauas huitojista. Ja niin pysyttelin varppeillani koko loppureissun, vaikka peurametsä olikin ihan kiva kävellä. Kaikki mönkijät ja rätkät aiheuttivat hengenahdistusta,  kotonakin olin vielä järkytyksen kourissa hyvän tovin pöydän alla.

Onneksi mielenrauhani palasi jo iltapäivän lenkillä. Jäädään odottelemaan seuraavaa mörkökohtausta😆

Tämän päivän suurin mielenkiinto on meillä molemmilla, Latella ja mulla siis, kohdistunut M&M:stä hommaamiini rengasluihin. Niistä tuli melkein ensi puraisuilla suuria suosikkejamme. Kerittiin sitä sentään ulkoilemaankin ja aamulla köytiin ihan ensiksi koirapuistossa! Tämähän siis oli ainakin tässä perheessä ihan ensimmäinen kertani. Kauhealla vaivalla sain Laurin hieman juoksentelemaan kanssani (nuuskimisen sijaan) ja tuli tuostakin piipahduksesta jotain extra-iloa. Onneksi toisia koiria ei sattunut olemaan häiritsemässä Laten mieltä😇

Iltapäivän lenkillä ihan melkein kotipihassa takaisin, isäntä innostui juoksuttamaan minua ja pienellä hieromisella saatiin aikaan pari ravi-pätkääkin. Saataapa olla, jos oikein ahkerina pysyttelemme asian tiimoilta, että vielä ennen joulua kehtaamme johonkin match-showhun osallistua.

Puntarissa ja koulussa

Siis eilen. 

Kiivettiin taas isännän kanssa vaa'an päälle ja vähennyslaskun jälkeen "pääsin" ensi kerran yli 20 kg:n yli, eli tarkka tulos oli 20,6 kg! Alkaakohan sitä olla jo vähän niinkuin lihava😆

Iltapäivästä sitten paineltiin jo neljättä kertaa Koutsille pentukurssille. Tällä kertaa ohjelmassa oli leluaktivointia ja luoksetuloja. Ihan meni ookoosti nuo. Tuossa ensin hieman leikitään lelulla ja sitten jo otetaankin tauko paikalla.

PS. Omena on hyvää, kun yksin syö 😏

Laukkaa maalla

Isäntä keräsi meidät nelijalkaiset puolilta päivin autoon ja ajelimme maalle laittelemaan paikkoja syyskuntoon, kun kerran ei edes satanut. Perillä saimme juosta viivana pitkin metsiä; on tosin melko raskasta pysytellä Laurin kintereillä, sen vauhti on vielä näppäsen rivakampaa kuin mulla. Kertaalleen isäntäkin yritti jallittaa minua vaihtamalla suuntaa ja kyykkimällä kuusen takana piilossa. Sen löytäminen ei tässä kohdin ollut mitenkään vaikeata, mutta hetken kuluttua onnistuin kadottamaan sekä Laurin, että isännnän. Meni tovi, kunnes hokasin huitovan ja huutelevan isännän ja kipitin äkkiä hakemaan namit. Latea oli kuulemma kehotettu noutamaan minut, mutta siellä se vain pyöriskeli vesilätäkössä. Samaa reikään kyllä menin itsekin viilenemään ja juomaan raskaan etsintäpuuhan jäljiltä.

Jäähdyttelyä.

Kotona ilta menikin nukkuessa...ja syödessä.

Lapsia ja kaivoja

Perjantaina posahti illalla paikalle Piña ja sen perhe. Vedettiin sitten pihamaalla ympyrää hetki kovaa; Kaksijalkaiset juniorit jäivät yöksi, joten lenkittäjänä olikin iso lauma parin vanhuksen sijaan. 

Lauantaipäivän alkuiltapäivästä juniorit sitten kuskattiin toinen treeneihin ja toinen kotiin. Samalla tuli taas mainio tilaisuus mellastaa tovi Piñan kanssa😇

Remu päällä. Latea arveluttaa moinen touhu.

Pieni tauko ojassa ennen takaluukkuun kiipeämistä.

Sitten pieni reissu isännän vanhemmille (oltiin karanteenissa autossa) ja lopulta päästiin isolle, tai ainakin keskikokoiselle, kirkolle Maailmanmarkkinoita varten. 

Kommunikointiharjoitus Milavidan hienojen kaiteiden edessä.

Jätettiin auto, meidät ja isäntä markkinahumusta sopivasti sivummalle Hämeenpuiston pohjoispään Näsinkallion suihkukaivolle, vesi oli muuten oikein raikasta, sekä juoda, että uida.

 

Emäntä kävi laatugoudan, juuston siis, ostossa hollantilaispojilta perinteen mukaan...ehkä siis neljättä vuotta?  Me kiertelimme sen ajan kalliolla ja kun saatiin emo mukaan, suorimme kotiin muonalle...rankka oli päivä.

Irish Raptor

Hampaat edellä joka paikkaan... Ei niinkään naskaleilla reikiä, vaan uusilla rautahampailla "hellä", mutta ainainen ote. Olen siis saavuttanut Internetin kuvaaman Irish Raptorin kypsemmän vaiheen. Tulos näkyy "löytämissäni" sekä saamissani tavaroissa ja lattiaa peittävässä pahviketossa ja taas toisaalta kuuluu ankarana ininänä roikkuessani Laurin leukaperissä.

Internetin käsitys setterin kehityksestä

Laurin leukaperissä

Esikäsiteltyä askartelumateriaalia

Ruksattu on siis mörköily, riehunta ja välttely. Välttely ilmenee (yllättäen) sillä kohtaa, kun isäntäväki esimerkiksi lähtee kauppaan ja haluaisi tuholaisen, eli minut, köpöttelemään mökkiini ajanviettoon tuoreen veden ja parin puruluun kanssa. Paljon ei tarvitse lähtöaikeita esitellä, kun otan hieman etäisyyttä uhkaan.

Ne on lähdössä!

Nisse ja möröt

Onpas naapurin Nisse ihastunut meikäläiseen (Nisse on nelivuotias Lagotto Romagnolo ja poika, mutta leikattu)...taitaa olla kyllä molemminpuolista tämä 😇 Meillä menevät nopeasti narut sekaisin (monessa mielessä), kun vain osumme ulkoillessa samaan aikaan samaan paikkaan. Nyt taluttimien päissä roikkuvat kaksijalkaiset kuulemma ryhtyvät rajoittamaan tapaamisiamme aktiivisemmin, meno näyttää kuulemma liian raisulta ja rivolta.

Eilen minulle diagnosoitiin alkaneeksi mörkökausi; eräs lähiseudun isäntä oli taas asentanut tien poskeen "postiljoonintorjujan" (puupölli heijastimin), jotta autoileva postihenkilö ei ajaisi murmen kautta laatikoille. Kun äkkäsin jo kymmenien metrien päästä tuon oudon hahmon tien poskessa, nostin karvat pystyyn, madalsin kulkuani ja nostin pikku murinan. Meni hyvä hetki, ennenkuin uskalsin nuuskia pölliä ihan vierestä. Hermoilu tuon pöllin suhteen loppui kyllä lyhyeen, enkä enää illasta, vaikka olikin jo pimeää, hötkyillyt sen ohittamista yhtään...odotellaan siis seuraavaa mörköilykohdetta.

Kuvituskuvana vinkunorsuni "otteessa"

Eiliset hommat ja näyttelytreenit

Aamun kirkas aurinkoinen pisti meidän porukan pihalle ja porukalla katkottiin ruusupuskia sekä tammenoksia...tai siis Lauri ei osallistunut, vaan pötkötti pihakiveyksellä varjossa. Ehkäpä sen köysi ei riittänyt rantteelle asti. 

Pikku apulainen järjestelytyössä.

Päivän hösellyksen jatkeeksi ajeltiin porukalla Koirakoutsille näyttelytreeneihin. Meitä oli kolme osallistujaa, joten aika henkilökohtaista ohjausta oli tarjolla...ja tarvitaan, ainakin isäntäväen mielestä. Mulla kun oli perin haasteellista olla pyrkimättä säheltämään toisten koirien kanssa. Se taas aiheutti ongelmia seisomisessa (olin ekana rivissä ja PITI siis katsella eri suuntaan). Ravi uuden hihnan kanssa (asettelu) vaatii myös lisää treeniä, sekä mulle, että isäntäväelle. Varsinkin hihnassa hampain roikkuminen kuumensi kivasti handleria😇 Hampaiden tarkastelu sentään onnistui jotenkin pikku hieromisella.

Hammastarkastelua.

Sahapukki on hetken paikoillaan.

Onneksi rekisterinumeroa ei ole vielä(kään) saatu kotimaastani, on siis ainakin hetken armonaikaa harjoitella showliikkeitä.

Suolla

Aamulenkki suolla, aah! Pääsin sitäpaitsi juoksemaan ihan irrallaan. Sehän tarkoittaa jokaisesta askeleesta nauttimista ja kaikkien rutakoiden syvätutkimuksesta. Laitan pari tunnelmakuvaa reippailusta:

 

Aktiivipäivä

Ensin tehtiin pisin lenkki, minkä olen tähän mennessä kerralla kävellyt, eli taisi olla 4,5 km. Keli oli kyllä juuri sopiva moiseen urheilusuoritukseen, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta lämpöä oli alle kymmenen astetta. aivan täydellistä!

Ennen aamiaista pääsin (eikun jouduin) vaihteeksi puntariinkin isännän kanssa ja isäntä ilman minua. Mulle laskettiin painoa 19,4 kg. Isäntä kirjurina ei kyllä omaansa tähän kehtaa laittaa😇

Sitten vietettiin laatuaikaa emännän kanssa etuoven kuistilla auringonpaisteessa. Siitä paikasta tulikin tänä kesänä meillä oikein suosittu. Monena päivänä ollaan oltu porukalla itämaisella kynnysmatollamme kesästä nauttimassa.

Minä pienenä samalla matolla (Juhannuksen korvissa).

Iltapäivästä pöristeltiin sitten kolmannelle pentukurssikerralle. Otettiin oikein Lauri mukaan, kun se niin inui matkaan. Tosin sen aika kului treenien ajan takaluukussa. 

Mulla oli ohjelmassa istu, seiso, maahan -treenejä sekä namikupin ohitus, joka olikin jättämistä vaikeampi rasti. Isännän yritys kiertää kippoa metrin päästä ei oikein ottanut onnistuakseen...taitaa tyypillä olla riskinottohalua😉

Harjoitusten jälkeen otettiin Late luukusta ja tehtiin harjumaastossa sähköpyöriä väistellen mukava lenkki. Paluumatkalla tirkistelin Avant-kuormaajia, mutta tällä(kin) kertaa isäntäväki jätti sellaisen ostamatta.

Onneksi ikkuna peilaa, ettekä näe hienoa konetta😀

Kotona poseerasin päivän hommista uupuneena tuijan tyvellä.

MUNKKIkaffeilla Pynsällä

Ensin aamulla kunnon lenkki "koulun ympäri". Sitten iltapäivästä autoon ja Pyynikille MUNKKIkahveille. Siis ihan ensiksi emäntä suori tiskille ja me siirryimme sivummalle odottelemaan palvelua. Hieman nuhjuisessa säässä kerkisimme nauttia tihkusateesta pikku hetken, ennenkuin pääsimme munkkien kimppuun.

Ja kyllähän maistui!

Seuraavaksi jaloiteltiin reippaasti Eteläpuiston päähän ja ihasteltiin paksua lehmusta minigolfradan vieressä.

Sitten jatkettiin rantaviivaa pitkin kohti Rosendahlia. Matkalla piipahdettiin uimassakin Pyhäjärvessä ja kummasteltiin komeaa isokoskeloa. Pääsin myös morjestamaan pikkuista villakoirapoikaa. Lauri ei "yllättäen" päässyt...taaskaan.

Rantapolulla

Lopuksi kiipesimme rappusia ja rinteitä pitkin takaisin näkötornille. Matkalla pysähdyimme "vanhaan vesirajaan", tai paremminkin siitä kertovalle muistokivelle.

Lauri otti oikein asennon kiven äärellä.

Sieltä taarustettiin autolle morjestellen (siis minä morjestelin) taas kaikkia mahdollisia ohikulkijoita.

Eilen koulussa, kuten tänäänkin

Aamusella maalta kaupunkiin ja hetki meditaatiota ennen päivän pentukurssia. Paikalle olivat saapuneet kaikki kurssitoverit, joten mentiin halliin reippaasti koko porukalla. Päivän treeniaiheina olivat luopuminen ja jokin seuraamisen tapainen (ei tarvinnut kulkea käsi lipassa vieressä). Kummatkin sujuivat mukavasti ja isäntäväki oli ihan häpnaadilla lyöty, kun en oikopäätä rynnistänyt luopumisharjoituksessa heiteltyjen namipalojen perään, vaan odottelin rauhassa sitä oikeaa namia.

Harjoitustouhuja

Tänään sitten mennään M&M:n Musti-eskariin. Siellä ei paljon nokka tuhisse, koskapa tilaisuus kestää vain puoli tuntia, mutta ainahan sitä voi törmätä johonkin kiinnostavaan. Asiaan tai tuttavuuteen 😀

Emäntä se tuossa muuten tilailee mulle näyttelyremmiä. Toivottavasti löytää kivan👍

...no nih, kivaa oli muitten pentujen kanssa, vaikka kaksi jättimäistä Valkoista Paimenkoira -jätkää aiheuttivatkin mulle tykytyksiä kumealla haukullaan vieraillessaan kaupassa samaan kouluajallamme.

Kontaktiharjoituksia isännän kera...se alkaa oppia ;)

Pelituokio lopuksi

Sitten vielä hammasuutisia...eli aamulla jo tipahti yksi poskihammas (tallessa) ja iltapäivästä molemmat alakulmahampaat olivat jääneet jonnekin (siis hukassa). Nyt on jäljellä ehkä enää yksi poskari maitokalustoa!

Eräänkin lähteneen kolo.