Isäntä keräsi meidät nelijalkaiset puolilta päivin autoon ja ajelimme maalle laittelemaan paikkoja syyskuntoon, kun kerran ei edes satanut. Perillä saimme juosta viivana pitkin metsiä; on tosin melko raskasta pysytellä Laurin kintereillä, sen vauhti on vielä näppäsen rivakampaa kuin mulla. Kertaalleen isäntäkin yritti jallittaa minua vaihtamalla suuntaa ja kyykkimällä kuusen takana piilossa. Sen löytäminen ei tässä kohdin ollut mitenkään vaikeata, mutta hetken kuluttua onnistuin kadottamaan sekä Laurin, että isännnän. Meni tovi, kunnes hokasin huitovan ja huutelevan isännän ja kipitin äkkiä hakemaan namit. Latea oli kuulemma kehotettu noutamaan minut, mutta siellä se vain pyöriskeli vesilätäkössä. Samaa reikään kyllä menin itsekin viilenemään ja juomaan raskaan etsintäpuuhan jäljiltä.
 |
| Jäähdyttelyä. |
Kotona ilta menikin nukkuessa...ja syödessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti