Varsin vivahteikas päivä

Aamusella kahdeksalta soi kello ja sitten paineltiin ulos vettä tippuvaan maastoon. Aamiaisen jälkeen pakattiin sitten kamat ja lähdettin maalta kaupunkiin, eli kohti Evidensiaa, jossa Laurille oli luvassa kennelyskärokote. Firman vaaka näytti Laurille 26 kg ja minulle 18,6 kg. Rokotesuihkauksen Lauri kärsi hienosti kärvistelemättä😀 Samalla emäntä tiedusteli ja sai minulle punkkilääkkeen (Simparica) alkusyksyksi. 

Rokotejonossa.

Näkemiin...

Sitä en kuitenkaan vielä tänään saanut, sillä hetikohta kotiin päästyämme lähdimme ilman Lauria kohti Koirakoutsia ja ekaa pentukurssia. 

Hetki rauhaa ennen pentukurssille lähtöä

Kurssilaisia oli vain kolme, ehkäpä meille sopiva 14.30 ei sopinut kovin monille. Siellä sitten rauhoituttiin ja otettin kontaktia, joten helposti meni tuo sessio.

Ilta kotona meni sitten koisiessa, sillä isäntäväki lähti ravintolakeikalle. Sieltä kun saapuivat, oli mukana Piñan perhe ja olipa sitten kiva tavata heitä!

Vielä ennen iltalenkkiä emäntä tarjoili minulle "hyvänmakuisen" Simparica-tabletin. Minä sen rouskutin kuin karkin ikään, eli kerrankin oli osuva mainoslause!

Kulmurit ylhäältä pois!

Eilen illasta alkoi melkoinen pauke hämärän koittaessa. Kuulemma Venetsialaiset...lue: Suomen nuoriso ampui raketteja isovanhempiensa mökeillä🙄 Onneksi me Laurin kanssa oltiin sellaisia teräshermoja, että emme hötkyilleet jytkettä. 

Lauantai-ilta laiturilla

Tämän (sunnuntai)illan hammaspyykillä isäntä oikein hämmästyi, kun hänen piti harjailun jälkeen koettaa, koko maitokulmahampaani heiluvat; eivät heiluneet alhaalla ja ylhäällä niitä EI OLLUTKAAN enää! No tuonhan minä jo tiesinkin😉

Etsintöjen jälkeen makuuhuoneen lattialta löytyi toinen pudonneista.

Tässä toinen.

Uudet kulmuritkin jo näkyvät ja kuulemma oikeilla paikoillakin. Sen tosin tietää kunnolla vasta, kun alahampaatkin ovat vaihtuneet ja kasvavat oikein, eli takaa ohi ylähampaista (leikkaava purenta).

Pualukkametässä aamulenkillä

Kehnosti nukutun yön jäljiltä päästiin viimein ysiltä metsään. Mulla oli tosiaan yöllä runsaasti kaikenlaista, piti käydä pissillä ja kakkosella ja muuten vain leikkiä. Isäntä arveli moisen yöaktiivisuuden olevan kuuhulluutta, sillä yöllä oli todella kirkas täysikuu...ei sentään riittänyt aurinkopaneeleille😎

Joo, siis mentiin metsään ja kohti kallioita maalla puolukka-askit kaksijalkaisilla. Me paineltiin eestaas Laten kanssa samaa reissua. Kova homma on muuten mulla pysytellä Laurin peesissä edes hetkosen. Kallioilla olikin sitten tungosta, eli toisiakin marjastajia, joten jouduimme köysiin kippojen täytön ajaksi. Siinä ei juuri nokka tuhissut ja pääsimme taas villeiksi ja vapaiksi paluumatkalle. Jopa sen verran villeiksi, että isäntäväki joutui jo viheltämään minua, kun erkaannuin liiaksi. Kuulin kyllä piip piipin, mutta en sitten millään saanut silmiini mäellä töröttävää kaksikkoa ja kipitin heistä ohi. Täydennysvihellykset onneksi selkeyttivät reittivalintaani ja pääsin kohdille. Sitten olikin enää reissu mökille ja järveen pikku uimtilenkille, kuivaus, ruoka ja unille.

Kuvituskuvaksi yleispuolukkakuva.

Vertailua esi-äiteihin ja Lauriin

              Helmi  (PVn)                          Kaisa  (PVn)                               Kerttu  (PVn)

2 kk         -                                            21.08. 8,5 kg / 39 cm                   12.08. 5,69 kg

3 kk         -                                            06.09. 11 kg                                 15.09. 10 kg / 38,4 cm

4 kk        03.11. 13 kg                           05.10. 14 kg                                 12.10. 12,4 kg / 41 cm

5 kk        01.12. 15 kg / 50,5 cm          08.11. 18,4 kg                              20.10.  13,3 kg / 44 cm

6 kk        28.12. 16,5 kg / 52,7 cm        02.12. 21 kg / 55cm                     12.12. 16,6 kg / 51,5 cm            

7 kk        23.01. 17 kg / 54 cm              26.12. 22,5 kg                               -
+7 kk       -                                            20.01.  23,5 kg / 60 cm                12.2.14 18,2 kg / 54 cm

Lauri (PVu)                                            Martta   (Pn)                                                

2 kk        19.09.2021    8 kg                    07.06.2026    6,9 kg                       

3 kk        14.10.2021    10,9 kg               27.06.2026    10,4 kg                    

4 kk        19.11.2021    15,3 kg               27.07.2026    14,4 kg                     

5 kk        03.12.2021   16,6 kg               26.08.2026    18,6 kg / 53,5 cm 

(toim. huom.) Näyttää siltä, että Martta kasvaa Kaisaan verrattuna melkein samalla käyrällä. Kaisasta tuli 9 kk:ssa aika jötikkä, niinpä taitaa tulla Martastakin. Luultavasti isompi kuin Laurista. Ainakin nyt on kokoa kertynyt hyvää vauhtia.

Hammastarhain esittelyä

Ihan paras paikka kuuman lenkin jälkeen.

Viikonloppuraportti

Perjantain kunniaksi käväisimme kaupassa ja pikku palkinnoksi autossa odottelusta meitä lahjottiin, kuten tapana on, Puffet-jäätelöllä. Kansa katsoi, kun vetelimme jätskiä parkkihallissa :)

Prisman parkkihallin jäätelönsyöjät

Illasta huristelimme maalle ja isäntä hyödynsi perillä heti juuri alkanutta kiinnipitokiellon loppumista (mikä tapa ilmaista asia) ja vapautti takaportilta minut ja Laten luontoon. Sinne mentiin ja lujaa! Koska olen vielä pieni ja heikko (siis hidas ja hukkasin Laten), palasin hetimiten isännän luo. Hän kuskasi minut takaisin mökille ja otti mukaansa otsalampun ja puhelimen...ihan sitä varaa, että pimeys ehtii laskeutua lopullisesti ennen Laurin löytymistä. Vaan eipä siinä kauaa mennyt, kun isäntä jo palasi takaisin seikkailijan kanssa. 

Ilmeisesti "isoveli" oli viilennellyt hakkuuaukon kurarunneissa.

Uintireissuhan tästä sitten tuli isännälle ja Laurille, sekä vielä kolme märkää pyyhettä ennen yöunia.

Lauantai meni isännän syntymäpäivävieraiden noudossa auton takaluukussa. Pääsimmepä ainakin pois emännän siivoushuiskinnasta (vai oliko se niin, että emäntä halusi päästä pois meidän nelijalkaisten kaahotuksesta siivoamaan rauhassa). No, vieraistahan oli lähinnä iloa makupalamielessä ja palautusreissulle meidän ei enää tarvinnutkaan lähteä, vaan saimme vain ulkoilla emännän kanssa.

Sunnuntain aamulenkillä kipitimme taasen vapaina ja villeinä. Tällä kertaa kaksijalkaiset olivat varautuneet puolukka-astioin. 

Tällä kohtaa oli vielä nameja jäljellä ja puolukkaämpärihkö tyhjä

Pikku pörtöt olivat aika äkkiä täynnä, mutta meiltä alkoi kallioilla juoksun jäljiltä olla tankit tyhjinä. Melkein omalla portilla pidimme pienen lepotauon keppien parissa jaksaaksemme aamiaiselle. Kivaa kyllä oli. 

Aarnimetsän nakertajat

Kun olin toennut evään ja nokkaunien jälkeen aamu-ulkoilusta, päätin lukaista "Koiramme"-lehden 

Tänään, maanantaina, palasimme aamupäivästä kotiin. Meillä meni taas nahisteluksi Laurin kanssa ja emäntä päätti lopulta videoida edes osan "leikistämme" muistoksi tästäkin vaiheesta.

Pummitus

Siis pummimista ja punnitusta. Jälemmästä irtosi tänään tasan 18kg, ilmankos isäntä valitteli ihroista, kun nosti minua autoon🤣

Pummimisesta puheenollen, olen kehittänyt erinomaisen menetelmän kaikenlaisten namien saannin maksimointiin. Kuten aiemmin on jo tullut ilmi, poimin maastosta järjestään kaiken epämääräisen ja tietysti pudotan sen komennosta kiltisti...kunhan vain saan namin. Olen nyt kehittänyt tekniikkaa ns. petiinmenon kylkiäiseksi; esim kiipeillään emännän (pääasiassa) päälle ruokailun aikana. Kun minut sitten komennetaan petiin, painelen punkkaan kiltisti, ja saan tietty heti namin. Muuten ehkä koulutuksellisesti ok, mutta enhän minä siellä pesässä pysy, vaan toistan menettelyn ehkäpä viiteen kertaan😇

Ansa on viritetty

Treeniä, vai

Aamulla meillä oli Laten kanssa herkkä hetki, eli pötköteltiin ihan samalla patjalla.

Ja aamiaisen jäljiltä askartelin isäänän kanssa oksapinoa kuntoon. Siinähän tuli väsy ja kuuma, joten pieni huilaus oli paikallaan. Isäntä korjasi pinoa pitkään avustukseni jäljiltä.

Puusouvin jälkeen keräännyimme oikein porukalla lukemaan olemattomia kännyviestejä sohvalle. Toki emäntä pysytteli sivummalla kameransa kanssa.

Iltapäivästä oli taas treenihetki, ja tällä kerralla ohjelmassa oli näyttelyasioita. Minun juoksuni oli lähinnä hihnan jyrsintää ja pompintaa = kehnoa. Seisominenkin oli ihan ahterista. Oli erittäin haastavaa saada emäntä (vaiko sittenkin Martta?) pysymään kuvanoton verran paikoillaan kauniisti.

Laurikin sai osansa ja yhtä haastavaa oli hänenkin kanssaan. Isäntä suorastaan hikeentyi ajatuksesta laittaa juoksuvideoita tänne 😆

Innostuin muuten tänään uimaan oikein kolme kertaa peräjälkeen. Käytiin näet lenkillä Mälitynjärven rantaniityllä asti. Koskapa matkalla tuli kuuma, silpaisin puskien ja rantaheinien läpi, luvan kanssa toki, järveen ja pikku uintilenkin jälkeenkin vielä kahdesti samat reissut uusiksi...kivaa 😁

Mattopyykillä(kin)

Aamupäivästä evään jälkeen onnistuin pääsemään ulos ja samalla sain poimittua emännän tossun matkaani.

Tossuvaras odottaa kiinnijuoksijoita.

Toiveissa oli tietysti saada kaksijalkaiset köntykset kunnon kilpajuoksuun, mutta mitä vielä. Ensin vain manailivat, sitten kuvasivat ja lopulta petoksen ja erehdytyksen avulla (heittivät keppiä) saivat tossun haltuunsa.

Sitten meni pari tuntia sisällä oleskeluun, sillä isäntä trimmeröi ja leikkasi ruohoa. Mutta sen jälkeen kaksijalkaiset keksivät pestä jostain syystä kuraantuneet matot ja tähän sain osallistua. Ette usko, kuinka hyvää on Mäntysuopavaahto!

Emäntä, koira ja vaahto.

Seuraavan ohjelmassa oli päivittäinen (eilisestä alkaen) koulutussessio. Ensin Lauri veteli malliksi pikku treenit emännän kanssa ja sitten minä isännän kanssa omat kuviomme. Tästä saattaa tulla vielä ihan siedettävää. Kunhan eväät pysyvät riittävän laadukkaina😏

Tämän jälkeen olikin kova jano ja kun samalla käväisimme iltapäivän lenkillä, oli mainio tilaisuus mennä uimaan ja juomaan valtaojaan tien vieressä. Samalla pääsi kurkkaamaan tierumpuun. Se vasta hieno oli! Loppureissun ajan yritinkin tunkea (kuten ihan pienenä) jokaiseen rummuntapaiseen.

Konnan kaa ja voimasieniä

Perjantain ratoksi siirryimme vielä iltasella maalle ja kävimme sitten siellä iltalenkillä. Yhden puskan tyvessä oli jotain mielenkiintoista ja minä tietysti ryykäsin siihen innokkaana. Eipä ollut mitään kivaa, vaan rupikonna! Isäntä havaitsi pärskähdykseni, mutta kun en heti ruvennut vaahtoamaan, hän arveli minun vain nuuskaisseen konnaa. Vaan hetipianhan sitä rupesi mullakin vaahto valumaan suupielestä (siis Laurillehan kävi samat pienenä, se tosin oikein haukkasi konnaa ja sitten vasta vaahto lensikin). Niinpä minua vietiin järven rantaan ja isäntä roiski avonaiseen kitaani vettä kahmalokaupalla. Parin minuutin säädän jälkeen lakkasikin kirveltämästä ja loppulenkki meni ihan ok, eikä muutakaan ilmennyt (toivottavasti sentään kunnioitus konnia kohtaan...toim. huom.)

Eilen sitten vietettiin meidän mökkitien venetsialaisia (aina siis hieman etukädessä) ja eikös me hurtat jouduttu pysyttelemään poissa kekkereistä. Minut sijoitettiin varoiksi oikein häkkiin, jossa olikin mukavan rauhallista odotella ja uinua emäntää ulkoiluttamaan aina aika ajoin. Isäntäkin könysi jo yhdentoista korvissa yöpuulle, joten kevyet olivat bileet vanhuksilla😉

Tänään, sunnuntaina mennään keräämään porukalla mustia torvisieniä tuosta lähimetsästä. Onnistuttiin eilen emännän kanssa sellaisia löytämään eräälläkin lenkillä.

Löytyiväthän nämä👍

Sitten rälläilyä hakkuuaukon reunaruohikossa

Lepotauko

Luolakoirailua

Voimasieniä!?

Pääjehu (Lauri siis :)

Maaseudun Tulevaisuus ja Litrahuuli

 Eilen iltalenkillä sain tilaisuuden lukaista jo hieman päivettyneen aviisin.

Lieneekö tällä maaseudulla tulevaisuutta

Tänään taas leikkiminen maistui. Vaikka video onkin ihan samanlainen kuin jo Juhannuksen korvissa tehty, siitä ehkä huomaa vauhdin kasvaneen (ja minun)

Iso likka

Päivän puntarointi: 16,4 kg...paljon ei puuttuisi, jos olisin ihan oikea metsästyskoira 😃 

Aamun leikit antoivat taas arvoa oman pentulaatikon alkuperäisjäsenelle, eli lampaalle (jota isäntä kutsuu liito-oravaksi). Eipä ehdi kännykän kamera varsinaiseen actioniin oikein mukaan.

Eiliseltä: Tämän näköiset koirat olivat hetkistä aiemmin tutkineet sisäkasvien elinkelpoisuutta

Tulokseksi saatiin, että hyvin oli juoru elinkelpoinen. Kuten vakuuttavista silmistä ja ilmeistä voi havaita, molemmilla taisi olla osuutta tapahtumien kulkuun.

Juoru tarkastettu.

Iltasella tuli hieman seurailtua EM-yleisurheiluakin isännän kanssa. Naisten 800m oli tietysti lähellä sydäntä, vaikka kotimainen menestys jäikin kokematta. Harmi, etten päässyt itse mukaan.

Eveliinan SB ei näissä karkeloissa oikein piisannut.

Mörköjä?

Pääsinpä maalla "vapaaksi", eli nuljahdin auton tietämiltä naapuriin ja kipitin kovaa vauhtia takaisin naapurin isännän tossu suussani. Isäntäväki ryhtyi arvatenkin metsästämään sitä takaisin, joten vein ihan omin neuvoin jalkineen takaisin. Tosin en sinne , mistä otin 😇. 

Tossuvaras itse teosta yllätettynä.

No, emäntä onneksi löysi tossun ja palautti paikoilleen. Naapurin isäntä ja emäntä hieman ihmettelivät läänillään poukkoilevia tossun etsijöitä/Martan metsästäjiä.

Päivän toimintaan kuului siirtymä kaupunkiin (sateessa ja kaatopaikan kautta muuten). Siellä odotti M&M:n paffiloota ja sen sisällä uusi ruokasäkkini. Emäntä otti ja repäisi laatikon auki niin, että hirmuinen ääni lävisti pääni ja poistuin suojaan keittiön pöydän alle. Säkissä ollut ruoka kyllä maistui, varsinkin savulohella maustettuna, mutta itse säkkikin oli ihan p....stä, eli vaarallinen. En mitenkään luottanut muovipussin kykyyn pysyä hiljaa ja vaaratta, vaikka emäntä sen mulle esittelikin. Nytkin olen pöydän alla isännän jaloissa suojassa.

Kaksijalkaiset päivittelevät jo alkanutta mörkökauttani...hmm mikähän se on?

PS. Tänään on Laurin nimipäivä. Onnea Late!

Kanttarelleja, metsäkone ja seikkailu

Aamun kanttarellien etsintäreissulla kuului metsästä kummaa möyrintää. Peruutuspiipityksestä kaksijalkaiset tunnistivat metelin lähteen metsäkoneeksi...taas sienimaastot saivat kyytiä. Onneksi ehdimme löytämään ihan uudesta paikasta varsinaisen kanttarellien järven (sisämaan meri tiätty).

Kanttarellien järvi

Aamupalan jälkeen otimme omaa aikaa ja kirjoitimme emännän  kanssa hieman kirjaa. Minusta ei sitten kyllä ollut suurestikaan apua, sillä uuvahdin nopeasti aiheen ääreen (kuulemma onneksi).

Hetipian uinahduksen jälkeen osoitin kuitenkin suuruuteni ja sen seurauksena joitain esineitä jouduttiin siirtämään normaaleilta säilytyspaikoilta tavanomaista korkeammalle.

Huomaa kengät vaatekoukuissa ja tippalistalla :)

Kanttarellien jatkojalostussessiossa pääsin myös tärkeilemään, kun onnistuin kiipeämään tuolille ja pöydän ääreen käsinojan alitse. Nyt ei enää mikään ole minulle mahdotonta. 

Niinpä iltapäivän lenkillä otin ja poistuin hakkuuaukion taakse ihan omin neuvoin janon yllätettyä. Kilttinä koirana juoksin kutsun kuuluessa tietysti heti takaisin Laten ja isäntäväen luokse. Aikaa kyllä meni, mutta matkaakin oli rytikön poikki heti toista sataa metriä. Kehutkin sain "irtoamiskyvystä", enempi kuitenkin varmaan melko pikaisesta paluusta.

PS. Yllätin aamulla isäntäväen hyppäämällä sänkyyn. Oli siis eka kerta, kun siihen kykenin😇

Hampaat häippää ja maasto maistuu

Eipä ollutkaan vain poskihammas tunkemassa leukaperiin, vaan myös etupään hampaat ovat olleet höllässä. Kuten kuvasta näkyy, yksi putosi ihan juuri ja paljoa ei lisää putoavia enää olekaan. Aika lailla jo ovat uusiksi ehtineet etuhampaat parissa kolmessa päivässä!

Hampuhaitat eivät juuri mustikkain syöntiä haittaa ja hyvällehän ne maistuvatkin lenkkeillessä. Varsinkin kun emäntä tarjoilee suoraan suuhun😆

Ja onneksi hakkuuaukolla on vielä sadevesilampareita, joissa juoda, kylpeä ja vesivessailla😇

Tapa maastoutua lammikkoon on kuulemma ollut perinne meidän kaikilla punaisilla settereillä (olen siis jo kolmas "luttaaja"). Eikä varmaankaan ole kovinkaan kummallista muillakaan punanutuilla...

Pedon merkkejä

Taitaa olla jo pari päivää siitä, kun aloin tehdä kunnolla selvää iltaluusta. Tänään, torstaina siis, isäntäväki halusi tarkastaa aavistuksiensa paikkansapitävyyden ja alkoi levitellä leukojani. Hieman oli vaikeaa (heillä siis) saada dokumenttia kitusistani ja siitä, onko leukaan ilmestynyt jo asiallista purukalustoa. Melkoisen ähellyksen jälkeen saatiin kuva, josta päättelivät ISON hampaan olevan tuloillaan...tai siis kai neljän sellaisen. Yläkerran kaluston kuvan perusteella hampaasta näkyy useampi kruunu? sellainen terävä kärki siis. Aika lailla muuten kutittaa ikeniä, ja tekee mieli jäystää melkein mitä vain.

Kita auki.

Illaksi painelimme maalle ja emäntä nappasi mielestäni oivan kuvan Latesta ja musta laiturilla.

Setterit tuulessa.

Muutakin toki tuli tehdyksi. Nuuskimalla tietty. Jostain syystä mökin nurkissa on tällaisia outoja rihmoja.
Tarttuvat aina mokomat kirsuun, vaikka vain ohi kävelisi.

Orava, viikkopunnitus ja punkkeja (oho, onko niitä?)

Maanantai-mökkipäivän saavutus oli ihan itse haistettu orava. Isäntäväkeä nauratti, kun istahdin tien poskeen kuono kohti taivasta terhakkaasti vainua vetäen. Mitään kummaa en itse nähnyt, mutta isäntä se havaitsi puun rungon takaa mustaselkäisen ja tuuheahäntäisen kurren. Aamusella kävi vähän samat kanttarellien kanssa. Tosin tiedän jo tasan tarkkaan mitä (ja missä) ne ovat, mutta koska niitä ei itse saa syödä, ei niitä kannata etsiä, eikä varsinkaan osoitella. Tiistaina emäntä poimi taas punkin nahkastani ja eskiviikkona niitä löytyikin sitten kaksi. Toinen oli jo imaissut itseensä kunnolla :( No, lasso heilahti ja punkit poistuivat. Toivottavasti ilman jälkiseuraamuksia. Tiistai-illan puuhiin kuului myös punnitus ja tällä kertaa vaaka näytti (isäntä + minä) - isäntä = 15,4 kg

Aamukahvia mullekin

Luxembourgiin?

Jäin tänne tappelemaan maton kanssa. Muut lähtivät kuulemma Luxembourgiin (kun mua ei voi palauttaa sanovat ne, jotka eivät olleet iltapäivästä paikalla)😇

EK 12/16 Päijälä

Se on sitten ekat Jyskälät käyty. Aamulla varhain lähdettiin kohti pikistä ja poimittiin matkalla mukaan isännän sisko ja Piñan isäntä. Kun päästiin parkkipaikalle johtavalle tielle, homma tyssäsi piiiiiitkään jonoon. Muutaman kilsan matkaan meni tunti ja sitten vasta saatiin parkkilippu. Kannattaisi kansan varata käteistä kehnon puhelinverkon alueella (yksi masto ei kestä muutamaa sataa yhtäaikaista käyttäjää).

Tässä "jo" lipunmyyntipaikalla. Matkaa pikikselle 6km ja aikaa ei yhtään.

Saatiin lopulta auto parkkiin tien poskeen ja sitten kipaistiin kamat kannossa puolitoista kilometriä tapahtumapaikalle. Matka sujui hyvin ison porukan seassa. Päädyimme lopulta erikoisen pellon laitaan, sillä lääni oli helikoptereita täynnään (22 kpl!). 

Lauri ihmettelee kopterin matkalaista

Minä taas hyödynsin sen varjon kiivaan kävelyn jäljiltä.

Siinä sitten ihmeteltiin koptereita ja lopulta niitä ralliautojakin. Perustettiin rallitien reunaan leirin tapainen kopterikentän ja pölyrajan ulkopuolelle, tai siis niin luultiin aluksi ja kuunneltiin sekä katseltiin ärjyviä ralliautoja. 

Camp Setter

Ralliautot olivatkin mielenkiintoisia ja aluksi pyrinkin ohiajavien perään. 

Martta ja WRC2 tai 3 Fiesta

Melko pian vaihdoin kuitenkin mielenkiintoni muihin katselijoihin ja he minuun. Päivän aikana morjestin varmaan 50 (korjattu emännän pyynnöstä 20>50) tyyppiä ja melkein yhtä moni halusi tulla rapsuttelemaan minua, varsinkin kaikki ne ulkomaata puhuvat, joiden oma koira oli jäänyt kotiin taloa pitämään. Taisi olla tyypeillä ikävä koiriaan.

Ihan koko aikaa ei tarvinnut sentään ihmetellä muita, vaan pääsi Latenkin kanssa peuhaamaan.

Päivän ohjelmaan kuului kaksi ajokertaa, eli kopteritkin tulivat ja lähtivät kahdesti. Tuntien kuluessa ja auringon paahtaessa tie kuivui aivan törkeän pöliseväksi autojen ohittaessa ja kun siinä kopterit vielä vatkuloivat, oli näky aikas infernaalinen.

Apocalyptica Now

Illan jo hieman viiletessä pääsimme viimein takaisin omalle autollemme ja takaluukussa piileskelleelle varavesisäiliölle, tai paremminkin sen sisällölle, oli kysyntää. Itse kotimatka sujui joutuisasti unten mailla ja loput päivän ruoat maistuivat minulle vasta kotona (eivät kyllä kokonaan) ja Latelle vasta nyt sunnuntaiaamuna.