Onpas naapurin Nisse ihastunut meikäläiseen (Nisse on nelivuotias Lagotto Romagnolo ja poika, mutta leikattu)...taitaa olla kyllä molemminpuolista tämä 😇 Meillä menevät nopeasti narut sekaisin (monessa mielessä), kun vain osumme ulkoillessa samaan aikaan samaan paikkaan. Nyt taluttimien päissä roikkuvat kaksijalkaiset kuulemma ryhtyvät rajoittamaan tapaamisiamme aktiivisemmin, meno näyttää kuulemma liian raisulta ja rivolta.
Eilen minulle diagnosoitiin alkaneeksi mörkökausi; eräs lähiseudun isäntä oli taas asentanut tien poskeen "postiljoonintorjujan" (puupölli heijastimin), jotta autoileva postihenkilö ei ajaisi murmen kautta laatikoille. Kun äkkäsin jo kymmenien metrien päästä tuon oudon hahmon tien poskessa, nostin karvat pystyyn, madalsin kulkuani ja nostin pikku murinan. Meni hyvä hetki, ennenkuin uskalsin nuuskia pölliä ihan vierestä. Hermoilu tuon pöllin suhteen loppui kyllä lyhyeen, enkä enää illasta, vaikka olikin jo pimeää, hötkyillyt sen ohittamista yhtään...odotellaan siis seuraavaa mörköilykohdetta.
.png) |
| Kuvituskuvana vinkunorsuni "otteessa" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti