Suokylpy, vaihe 2 / Bog Bath: Phase 2

Aamun reissu lähisuon yli oli taas mahtava. Isäntä näet irroitti minut vastuuttomasti lieasta (Lauria ei toki) ja päästi minut päästelemään höyryjä. No niinpä päästeltiin; tuli vedettyä jokaisen vetisemmän rahkasammaleikon ja ojan kautta...lujaa. Enää ei pysähdytty luttaamaan lätäkköön, vaan koko ajan täysi kaasu päällä, oli alla kuiva tai märkää. Kaahotukseni häiritsi hieman Lauria noin henkisesti ja pikkuisen jopa isäntää, sillä irtosin ekan kerran yksikseni hetkeksi aina näkymättömiin asti. Vaan kun oppinut koira olen, tulin (melkein) heti, kun vihellykset kuuluivat. 

[Meillä siis "täällä" on kaksi varsin hiljaista ja pitkää vihellystä. Pellolla/aukealla sovelletaan yleensä äänetöntä versiota, eli kädet levällään samaan tarkoitukseen. Itse äänikomento "täällä" on käytössä lähinnä piha-alueilla ja treeneissä, ettäs muut kaksijalkaiset älyävät koiraa kutsuttavan😆]

Kotona oli jälleen luvassa lämmin suihku, korvien kuivaus ja parin pyyhkeen riepotus ilmakuivaimina. Toki varsinainenkin kuivaus tehtiini isännä innovoimalla Martta kuivaksi ilman reikiä -menetelmällä, eli komennolla "PUM" koira selälleen ja sitten kuivaus alakautta.

Kun olimme jälleen olohuonekunnossa (kyllä, Laurikin joutui pesulle) pääsimme yläkertaan ja vaakaan. Tällä kertaa päästiin puntaroimaan oikein tyhjät koirat ja vaaka näytti minulle 22 kg ja Laurille 26,3 kg.

Ja joo, ei yhtään kuvaa, kun toi yksi ei kuskaa silmälaseja ja kameraa matkassaan😒

-------------------

and also in English with Gemini:

Morning trip across the nearby bog was awesome again. The master irresponsibly unhooked me from the leash (not Lauri, of course) and let me blow off some steam. And boy, did I let it rip! I zoomed through every single watery peat moss patch and ditch... at top speed. No stopping to splash in puddles anymore—it was full throttle all the way, whether it was wet or dry underfoot.

My wild zooming disturbed Lauri a bit emotionally and even the master just a little, as for the first time, I sprinted off all by myself until I was completely out of sight. But being the well-trained dog that I am, I returned (almost) immediately when the whistles sounded.

[So for us, "come" consists of two rather quiet, long whistles. In fields or open areas, a silent version is usually used—meaning arms stretched wide for the same purpose. The actual spoken command "täällä" (come) is mainly used in yard areas and training, just so other bipeds realize a dog is being recalled 😆]

Back home, a warm shower was waiting again, along with ear-drying and shaking a couple of towels around as "air dryers." Naturally, the actual drying was done using the master's innovative "Dry Martta without making holes" method—meaning on the command "BANG!", the dog rolls onto her back, and then gets dried from underneath.

Once we were living-room-ready again (yes, Lauri had to get washed too), we got to go upstairs to the scale. This time we got to weigh in fully empty, and the scale showed 22 kg for me and 26.3 kg for Lauri.

And yeah, not a single photo, because that one person doesn't carry his glasses and camera with him 😒

Ekologinen föönaus ja alisuorittajat / Eco-friendly air-drying and underperformers

Aloitetaan alisuoriutumisesta, se kun oli viime keväänä tapetilla työntekijöiden kyvykkyyksistä keskusteltaessa. Siis meillähän, Laurilla ja minulla, työtekijät eli taluttimen päissä roikkujat alisuoriutuvat joka ulkoilulla moniaita kertoja😜 ...ja ihan sanamukaisesti, sillä meillä on tapana rinnakkain kuljettaessa vaihtaa puolia vähän väliä ja jos silloin jompikumpi taluttajista ei alisuoriudu, menevät narut pahan kerran ristiin viimeistään toisen puolenvaihdon jälkeen. Tämä tarkoittaa, että toinen taluttajista nostaa naruaan ja toinen suikkaa/limboaa sen alitse samalle puolelle, kuin koiransa. Toisaalta, onhan sitä mahdollista myös ylisuoriutua...

Kehitimme tänään huippuunsa otsikon kuvaaman setterinkuivausmenetelmän: lätäkköuintien ja pesun jälkeen aloitetaan tavanomainen pyyhekuivaus isäntäväen toimesta. Tässä kohtaa minulla iskee aina räyhähenki päälle ja alan repimaan pyyhettä. Kun kuivaajan ote ei hellitä tai pyyhkeeseen käydään aina uudelleen kiinni, on edessä melkoinen pomppu- ja riepotusperformanssi. Tällä meiningillä on Martta-setteri kuiva alle viidessä minuutissa! Nopeus peittoaa tavallisen föönin mennen tullen! 

Videossa ja kuvassa on menossa lavastettu tilanne, sillä kameran noutaja oli taas aamusta hitaalla😞

-------------------

and also in English with Gemini:

Let’s start with underperforming—after all, employee capabilities were quite the hot topic last spring. Well, in our household (Lauri’s and mine), the "employees"—i.e. those dangling at the end of the leash—underperform multiple times on every single walk 😜 ...and quite literally so!

When we walk side by side, we tend to swap sides every now and then. If one of the leash-holders doesn’t "underperform", the leads end up in a terrible tangle after the second switch at the latest. This means one handler raises their leash while the other ducks or limbos underneath to match their dog’s side. Then again, "overperforming" is always an option too...

Today, we perfected the setter-drying method mentioned in the title: after puddle swimming and a wash, we start with the usual towel-drying by us owners. At this point, my inner poltergeist always kicks in, and I start yanking on the towel. When the dryer holds firm or the towel keeps getting grabbed, a proper bouncing and thrashing performance ensues! With this kind of energy, Martta the setter is dry in under five minutes! Beats a regular blow-dryer hands down!

The video and photo show a staged setup, as the camera retriever was once again moving slow this morning 😞

Laurin hieronta = Martan sivukaupunkikävely / Lauri's massage = Marta's side-city walk

Laurilla oli tänään Koirakuntosalilla Kissanmaalla (ei kaupallinen yhteistyö) hieronta. Hommaan oli varattu kokonainen tunti, joten lähdin isännän kanssa hieman lenkille odotellessa. Käveltiin (tai minä oikeastaan pälyilin ja ihmettelin ekan kilometrin, minne Lauri ja emäntä unohtuivat) sitten kohti Hakamettän jäähallia. Matkalla oli enemmän ihmeitä ja huisketta, kuin Lamminpään kotiseudulla. Ei niinkään autoja, sillä niitä piisaa meilläkin, mutta ihmisiä, busseja, tiekoneita, skuutteja ja koiria oli vielä rutkasti enemmän. 

Selvisimme hallin parkkipaikalle, jossa isäntä ikuisti minut klassisen rakennuksen kera😀 ja sieltä jatkoimme läheiseen koirapuistoon.

Hakamettän jäähallli / Hakametsä Ice Arena

Siellä sai hyvän tovin nuuskiskella ihan itsekseen, ennen kuin joku muu kuin Suomenajokoira saapui leikitettäväksi. Ei hän oikein innostunut, mutta hetken päästä läänille piipahti Kromfröhlanderin näköinen poika. Sepäs olikin kova haukkumaan ja komentamaan. Täytyi oikein nöyristellä ja välillä mennä sen emännän taakse suojaan. Onneksi Laurin aika oli jo lopuillaan ja päästiin kipaisemaan takaisin kuntosalille.

Hieman myöhemmin, kotona lenkillä, Lauri törmäsi tosi rohkeaan/tyhmään fasaanikanaan. Se meinaan pisteli rivakasti karkuun vain pari metriä = suoraan mun sihtiini. Enpä osannut vielä tassua nostaa seisonnassa ja kun kana viimein lähti livohkaan, äidyin nousemaan takajaloille ja haukkumaan, joten ihan ei tosiaan mennyt putkeen.

-------------------

and also in English with Gemini:

Lauri had a massage today at Koirakuntosali in Kissanmaa (not a sponsored post). An entire hour was booked for the session, so I went for a bit of a walk with the master while waiting. We walked (or rather, for the first kilometer I kept looking around and wondering where Lauri and the mistress had been left behind) towards the Hakametsä Ice Arena. Along the way, there were more wonders and hustle and bustle than back home in Lamminpää. Not so much cars, since we have plenty of those too, but there were even way more people, buses, road machines, e-scooters, and dogs.

We made it to the arena parking lot, where the master immortalized me with the classic building 😀 and from there we continued to the nearby dog park.

There was plenty of time to sniff around all by myself before anyone other than a Finnish Hound arrived to play. He wasn't really that enthusiastic, but after a moment, a boy who looked like a Kromfröhlander popped into the territory. Well, he was a real chatterbox, barking and bossing everyone around. I really had to act humble and sometimes hide behind his owner for cover. Luckily, Lauri's time was almost up, and we got to hustle back to the gym.

A little later, while out on a walk back home, Lauri ran into a really brave/foolish hen pheasant. It took off at a brisk pace just a couple of meters away—straight into my sights. I didn't know how to raise a paw in a point yet, and when the hen finally took off, I ended up standing on my hind legs and barking, so things didn't exactly go according to plan.

Martta ja Lauri koulussa, B1 / Martta and Lauri at School, B1

B1 = toinen kurssi Martalle. Laurillahan näitä on jo muinoin ollut liuta. Kyseessä on eri koiraharrastusten esittelykurssi Koirakoutsilla (ei kaupallinen yhteistyö) ja tänään ekalla kerralla oli vuorossa näyttelyharrastus. Niinpä kaikki paikalla olleet koirakot (meiltä siis emäntä+Lauri ja isäntä+minä, Martta siis) ryhtyivät edistämään ohjeiden mukaan taitojaan seistä, ravata ja olla tutkailtavina. Laurilta nämä treenit sujuivat mainiosti, mitä nyt pään asennon ja ylähuulen "oikaisu" kouluttajan toimesta otti hieman voimille. Minua ei moinen häirinnyt, mutta muussa operoinnissa on vielä treenaamista. Sen verran olen kuitenkin päässyt käsitykseen haettavista asioista, että isännällä eivät käämit käristyneet. Seisonta menee ainakin jonkin aikaa ihan ok. Kuitenkin, jos halutun asennon saavuttaminen edellyttää korjaustoimia, niin siinä kyllä menee helposti hermo😀. Ravikin onnistuu jo tyydyttävästi, parhaimmillaan jo mukiinmenevästi, kunhan kuski vain osaa laittaa hihnan oikein ja osaa innostaa meikäläisen ravaamaan pää ylhäällä. Hampaiden tarkastelu ja muu lääpintä taas ovat ihan kakun paloja...noo, treenejä kyllä kaivataan ennen ekaa (joulukuussa) mätsäriä.

Ensi kerralla ihmetellään sitten Rally-Tokoa...sekin on muuten Laten vanhoja bravuureja💪

Melkein unessa koulun jälkeen / Almost asleep after class

-------------------

and also in English with Gemini:

B1 = course number two for Martta. Lauri, of course, has already done a whole bunch of these back in the day. This is an introductory course for various dog sports at Koirakoutsi (not a commercial collaboration), and today, on our first session, the topic was dog shows.

So, all the dog-and-handler teams present (from our household: the mistress + Lauri, and the master + me, Martta that is) set to work according to instructions to improve their skills in standing, trotting, and being examined.

For Lauri, the training went splendidly, although having the trainer "adjust" his head position and upper lip was a bit taxing on him. I wasn't bothered by such things, but the rest of the operations still require some practice. I've grasped the general idea well enough, though, so the master didn't lose his fuse.

Standing goes quite ok, at least for a little while. However, if reaching the desired pose requires corrections, I tend to lose my patience pretty easily 😀. Trotting is also working out satisfactorily—at best, even pretty well—as long as the driver knows how to place the leash correctly and how to motivate me to trot with my head up. Teeth inspection and other handling, on the other hand, are total pieces of cake... well, some more practice is definitely needed before our first match show (in December).

Next time, we'll be checking out Rally Obedience... which, by the way, happens to be another one of Late's old specialties 💪

♪ Aina haukkaa...Martta / Always Chomping... Martta ♪

se on ihan Martta...tämä sitten lauletaan Mehukattimainoksen sävelellä😉 

Tätä sitä kuulee koko ajan isäntäväeltä hoilotettavan, kun olen taas käsi/jalka/sukka/Lauri/luu/hanska tahi muu suussa. Eli aina hampaat edellä kiinni eri asioihin, paitsi vieraisiin koiriin ja ihmisiin (tuttujahan ovat Lauri ja Pina sekä isäntäväki lähiskulaisineen, eli heitä voi rauhassa hammastella). Pikkupentuaikojen lujasti pureminen on poistunut valikoimasta jo aikaa sitten, mutta näillä uusilla legoilla on kiva ottaa kiinni "sillai varovasti". Varovaisuus tosin ei aina toteudu suunnitellusti, kun kohde yrittää nykäist(y)ä itsensä turvaan liian myöhään.

Lavastettu kuva, mutta tämä sitten sattui😏 / Totally staged, but it still hurt 😏

Tänään aamulla kiivettiin taas isänän kanssa puntarin päälle, yhdessä ja erikseen (isäntä). Vähennyslaskun tuloksena painoni on nyt jo 22 kg! Pian ollaan saatu Lauri (25,5 kg) kiinni. Säkäkorkeutta ei saatu mitattua, kun mua ei hotsittanut, mutta silmämääräisesti olen vielä alle Laurin 62 cm. Ehkäpä 59 - 60 cm.

-------------------

and also in English with Gemini:

she's such a Martta..." — and this is supposed to be sung to the rhythm of the old juice commercial tune! 😉

I hear my humans singing this all the time whenever I’ve got a hand, foot, sock, Lauri, bone, glove, or something else in my mouth. Basically, I go teeth-first into everything—except for stranger dogs and people, of course. (Lauri, Pina, my humans, and immediate family are all in the inner circle, though—so they're fair game for a little gentle mouthing!)).

The hard biting from my tiny puppy days was phased out a long time ago, but with these shiny new chompers, it’s just fun to grab onto things "gently." Though, to be fair, gentleness doesn't always go as planned when the target tries to yank themselves to safety a second too late!

This morning, Dad and I stepped on the scale again—together, and then just him alone. Doing the math, my weight is already up to 22 kg! We'll be catching up to Lauri (25.5 kg) in no time. We didn't get to measure my height at the withers because I just wasn't feeling it, but by the looks of it, I'm still under Lauri's 62 cm. Maybe around 59–60 cm.