Päivälenkki oli Laurilla tänään aavistuksen poikkeuksellinen. Päättivät meinaan lähteä kevyelle juoksulenkille Espoon isännän kanssa. Uhittelivat ensin juoksevansa puolimaratonin, mutta mun isäntäväkeni ja mä arveltiin niitten jaksavan vitosen.
Minua moinen "hylkäys" lenkiltä otti niin kovasti voimille, että emännän oli ininäni jälkeen pakko lähteä kanssani juoksevan parivaljakon jäljille. Edellämenijöitä ei nähty, mutta kanttarelleja sentään saatiin.
Edittyämme epäonnistuneelta etsintäreissulta takaisin mökille, jouduin keksimään pihamaalla kaikenlaista ajankulua. Kuten emännän hanskan talletuksen. Ei tullut kehuja hautakuopasta keskellä polkua, eikä hanskan ulkonäöstä😉
 |
| Arkeologin löydös / Archaeological discovery |
Jonkin ajan kuluttua tuli viesti, että nyt on takana kahdeksan kilsaa...jota emme meinanneet uskoa. Vaan eikös ne penteleet lopulta kipittäneet peräti 19km! Lauri selvisi kuulemma kolmella pissatauolla ja yhdellä kakkosella matkasta. Vetoakin piisasi loppupuoliskon ylämäkiä lukuunottamatta koko reissulle.
 |
| Tässä tilastoa lenkistä / Some stats from the run |
Perillä mökillä järvi maistui, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pahaa väsyä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan, sillä eikös hän heti ollut valmiina metsäulkoiluun, kunhan vain ovesta pääsi livahtamaan.
-------------------
and also in English with Gemini:
Lauri's afternoon walk was a bit out of the ordinary today. He and the Espoo dad decided to head out for a light jog. At first, they were bragging about running a half marathon, but my humans and I figured they'd manage a 5K at best.
Being "abandoned" like that took such a toll on me that after a whole lot of whining, Mom had no choice but to take me out to track the running duo. We didn't spot the runners, but hey, at least we found some chanterelles!
When we made it back to the cottage from our failed search mission, I had to invent all kinds of pastimes in the yard. Like stashing away Mom's glove. Safe to say I didn't get any praise for the burial pit in the middle of the path—nor for the new look of the glove 😉
After a while, a message came in saying they had 8 kilometers behind them... which we could hardly believe. But wouldn't you know it, those crazy devils ended up trotting a whopping 19 kilometers!
Word has it Lauri powered through the whole trip with just three pee breaks and one poop stop. He even kept up his pulling power for almost the entire run, except for the uphill stretches on the back half.
Once back at the cottage, the lake tasted great—both inside and out. However, there didn't seem to be any bad fatigue setting in, because wouldn't you know it, he was immediately ready for a walk in the woods the second he managed to sneak out the door
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti