Vaikka Lauri eilen jolpottikin tuon vajaan kaksikymppisen, ei siitä havainnut tänään mitään väsymyksen oireita. Iltapäivän ulkoilu saatiin tehdä oikein vapaassa lennossa, joten heti portilta lähti valkoinen viiva...ja ruskea "viiva" perään. Ensi kiihdytyksen jälkeen Lauri ystävällisesti odotti (vai oliko sittenkin väsy eilisestä syynä) minut peesiinsä ja sitten mentiin ees taas melkein takapuolituntumalla.
Kun kaksijalkaiset ryhtyivät entisen metsän siimeksessä raivaamaan polkua raivaussahaajan mielipuolisilta jäljiltä (minkähän metsäoppilaitoksen tuotteesta mahtoikaan olla kyse?), niin meille jäi oikein mukavasti aikaa tutkata viereistä taimikkoa. Tila havaittiin tyhjäksi, mutta melkein tunti saatiin laatujuoksua näreiköissä. Samalla ilmeni, että ei se Lauri oikeasti ollut väsy. Tai ainakin minä väsyin nopeammin peesijuoksuun.
Märiksi tultiin, mutta kyllä kannatti: mökillä odottivat kuivat pyyhkeet, lämmin tupa ja isot annokset muonaa + hyvät unet.
 |
| Sadepäivän ratto: Laurin härnäys Rainy Day Entertainment: Teasing Lauri |
-------------------
and also in English with Gemini:
Even though Lauri ambled through almost twenty kilometers yesterday, he showed zero signs of fatigue today. During our afternoon outing, we got to enjoy some true free-flight running—the second we passed the gate, a white line took off... with a brown "line" right behind it. After the initial burst of speed, Lauri kindly waited for me to catch up and draft behind him (or was he tired from yesterday after all?), and from there we went back and forth in tight formation.
While the bibeds set to work clearing a path through what used to be a forest...—cleaning up after what looked like the chaotic handiwork of a brush-cutter operator (one wonders which forestry school produced that masterpiece...)—we had plenty of time to explore the neighboring sapling stand. The area turned out to be empty, but we still got nearly an hour of quality running among the young spruces. It also became clear that Lauri wasn't actually tired at all. Or at least I was the one who wore out faster trying to keep his pace.
We got soaked, but it was totally worth it: back at the cabin, dry towels, a warm house, generous food portions, and a solid sleep were waiting for us.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti