Mulla se erikoislaatuinen maku. Viime viikolla yritin kovasti tehdä tuttavuutta biojäteauton kanssa, kun siitä leijui vastustamaton omenasiiderin tuoksu (toim.huom: käyneiden omppojen löyhkä). Nyt taas on mennyt pari päivää kulloisenkin narun päässä roikkujan kanssa kinastellessa, saanko lipittää jäteautosta maahan valuneita liemiä (toim. huom: yäk!). Taistelua makuliemistä on ollut muutaman kymmenen metrin välein, sillä lavasta lurahtaneita läimäreitä kun on jokaisen portin kohdalla.
Tänään isäntä otti tehtäväkseen kulkea kastelukannun ja harjan kanssa katua ja siivoilla löyhkäspotteja ainakin laimeammiksi. Yhden kadunpätkän siivoaminen ei tosin minua juuri haittaa...läiskiä kun on koko kaupunginosamme täynnä! (toim. huom: 😝)
 |
| Hieman lepiä aamun reissun jäljiltä / Taking a little breather after our morning outing |
-------------------
and also in English with the help of Gemini:
I've got a rather unique taste. Last week, I tried my best to make friends with the biowaste truck because of the irresistible aroma of apple cider wafting from it (ed. note: the stench of fermented apples). Now, I’ve spent the last couple of days arguing with whoever happens to be at the other end of the leash about whether I’m allowed to lap up the juices spilled from the garbage truck (ed. note: gross!). It’s been a constant battle over these tasty juices every few dozen meters, as there are puddles leaked from the container in front of every gate.
Today, my human made it his mission to walk down the street with a watering can and a brush to at least dilute the stinky spots. Cleaning up one stretch of street doesn't really bother me, though... since the whole neighborhood is full of those patches! (ed. note: 😝)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti