Aamun reissu lähisuon yli oli taas mahtava. Isäntä näet irroitti minut vastuuttomasti lieasta (Lauria ei toki) ja päästi minut päästelemään höyryjä. No niinpä päästeltiin; tuli vedettyä jokaisen vetisemmän rahkasammaleikon ja ojan kautta...lujaa. Enää ei pysähdytty luttaamaan lätäkköön, vaan koko ajan täysi kaasu päällä, oli alla kuiva tai märkää. Kaahotukseni häiritsi hieman Lauria noin henkisesti ja pikkuisen jopa isäntää, sillä irtosin ekan kerran yksikseni hetkeksi aina näkymättömiin asti. Vaan kun oppinut koira olen, tulin (melkein) heti, kun vihellykset kuuluivat.
[Meillä siis "täällä" on kaksi varsin hiljaista ja pitkää vihellystä. Pellolla/aukealla sovelletaan yleensä äänetöntä versiota, eli kädet levällään samaan tarkoitukseen. Itse äänikomento "täällä" on käytössä lähinnä piha-alueilla ja treeneissä, ettäs muut kaksijalkaiset älyävät koiraa kutsuttavan😆]
Kotona oli jälleen luvassa lämmin suihku, korvien kuivaus ja parin pyyhkeen riepotus ilmakuivaimina. Toki varsinainenkin kuivaus tehtiini isännä innovoimalla Martta kuivaksi ilman reikiä -menetelmällä, eli komennolla "PUM" koira selälleen ja sitten kuivaus alakautta.
Kun olimme jälleen olohuonekunnossa (kyllä, Laurikin joutui pesulle) pääsimme yläkertaan ja vaakaan. Tällä kertaa päästiin puntaroimaan oikein tyhjät koirat ja vaaka näytti minulle 22 kg ja Laurille 26,3 kg.
Ja joo, ei yhtään kuvaa, kun toi yksi ei kuskaa silmälaseja ja kameraa matkassaan😒
-------------------
and also in English with Gemini:
Morning trip across the nearby bog was awesome again. The master irresponsibly unhooked me from the leash (not Lauri, of course) and let me blow off some steam. And boy, did I let it rip! I zoomed through every single watery peat moss patch and ditch... at top speed. No stopping to splash in puddles anymore—it was full throttle all the way, whether it was wet or dry underfoot.
My wild zooming disturbed Lauri a bit emotionally and even the master just a little, as for the first time, I sprinted off all by myself until I was completely out of sight. But being the well-trained dog that I am, I returned (almost) immediately when the whistles sounded.
[So for us, "come" consists of two rather quiet, long whistles. In fields or open areas, a silent version is usually used—meaning arms stretched wide for the same purpose. The actual spoken command "täällä" (come) is mainly used in yard areas and training, just so other bipeds realize a dog is being recalled 😆]
Back home, a warm shower was waiting again, along with ear-drying and shaking a couple of towels around as "air dryers." Naturally, the actual drying was done using the master's innovative "Dry Martta without making holes" method—meaning on the command "BANG!", the dog rolls onto her back, and then gets dried from underneath.
Once we were living-room-ready again (yes, Lauri had to get washed too), we got to go upstairs to the scale. This time we got to weigh in fully empty, and the scale showed 22 kg for me and 26.3 kg for Lauri.
And yeah, not a single photo, because that one person doesn't carry his glasses and camera with him 😒
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti