Mattopyykillä(kin)

Aamupäivästä evään jälkeen onnistuin pääsemään ulos ja samalla sain poimittua emännän tossun matkaani.

Tossuvaras odottaa kiinnijuoksijoita.

Toiveissa oli tietysti saada kaksijalkaiset köntykset kunnon kilpajuoksuun, mutta mitä vielä. Ensin vain manailivat, sitten kuvasivat ja lopulta petoksen ja erehdytyksen avulla (heittivät keppiä) saivat tossun haltuunsa.

Sitten meni pari tuntia sisällä oleskeluun, sillä isäntä trimmeröi ja leikkasi ruohoa. Mutta sen jälkeen kaksijalkaiset keksivät pestä jostain syystä kuraantuneet matot ja tähän sain osallistua. Ette usko, kuinka hyvää on Mäntysuopavaahto!

Emäntä, koira ja vaahto.

Seuraavan ohjelmassa oli päivittäinen (eilisestä alkaen) koulutussessio. Ensin Lauri veteli malliksi pikku treenit emännän kanssa ja sitten minä isännän kanssa omat kuviomme. Tästä saattaa tulla vielä ihan siedettävää. Kunhan eväät pysyvät riittävän laadukkaina😏

Tämän jälkeen olikin kova jano ja kun samalla käväisimme iltapäivän lenkillä, oli mainio tilaisuus mennä uimaan ja juomaan valtaojaan tien vieressä. Samalla pääsi kurkkaamaan tierumpuun. Se vasta hieno oli! Loppureissun ajan yritinkin tunkea (kuten ihan pienenä) jokaiseen rummuntapaiseen.