Perjantain ratoksi siirryimme vielä iltasella maalle ja kävimme sitten siellä iltalenkillä. Yhden puskan tyvessä oli jotain mielenkiintoista ja minä tietysti ryykäsin siihen innokkaana. Eipä ollut mitään kivaa, vaan rupikonna! Isäntä havaitsi pärskähdykseni, mutta kun en heti ruvennut vaahtoamaan, hän arveli minun vain nuuskaisseen konnaa. Vaan hetipianhan sitä rupesi mullakin vaahto valumaan suupielestä (siis Laurillehan kävi samat pienenä, se tosin oikein haukkasi konnaa ja sitten vasta vaahto lensikin). Niinpä minua vietiin järven rantaan ja isäntä roiski avonaiseen kitaani vettä kahmalokaupalla. Parin minuutin säädän jälkeen lakkasikin kirveltämästä ja loppulenkki meni ihan ok, eikä muutakaan ilmennyt (toivottavasti sentään kunnioitus konnia kohtaan...toim. huom.)
Eilen sitten vietettiin meidän mökkitien venetsialaisia (aina siis hieman etukädessä) ja eikös me hurtat jouduttu pysyttelemään poissa kekkereistä. Minut sijoitettiin varoiksi oikein häkkiin, jossa olikin mukavan rauhallista odotella ja uinua emäntää ulkoiluttamaan aina aika ajoin. Isäntäkin könysi jo yhdentoista korvissa yöpuulle, joten kevyet olivat bileet vanhuksilla😉
Tänään, sunnuntaina mennään keräämään porukalla mustia torvisieniä tuosta lähimetsästä. Onnistuttiin eilen emännän kanssa sellaisia löytämään eräälläkin lenkillä.
 |
Löytyiväthän nämä👍
|
 |
| Sitten rälläilyä hakkuuaukon reunaruohikossa |
 |
Lepotauko
|
 |
Luolakoirailua
|
 |
| Voimasieniä!? |
 |
| Pääjehu (Lauri siis :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti