Aamulenkki kauniissa auringonpaisteessa ja navakassa luoteistuulessa, aah... Mutta eivätkös kaksijalkaiset keksi mennä raivaussahapoikain telomaan metsään seikkailemaan. Toki reissusta sai hauskoja valokuvia ja me hurtat väsyttiin, mikä taisikin olla koko homman juju.
 |
| Tässä onkin menoa ja meininkiä |
 |
| Lauri häntineen |
 |
| Martta samoin ;) |
 |
| Muutama metri tilaa uida. |
Eilisen päivän pääasia oli lähtö mökille illalla. Sitä ennen kuitenkin ehdin kurmoottamaan omenavarkaita muutamaankin kertaan. Ja nehän on variksia, joiden väijymisestä on tullut mulle hyvä harrastus. Varikset kun nokkivat silmät viiruina maahan pudonneita omenoita (joita piisaa) ja meikä hiippailee maha maata viistäen kukkapuskien taakse tuijotus (mun seisonta) -etäisyydelle ja siitä spurttiin kohti rosvoa...jotka lehahtavat naapurin räystäälle turvaan ilkkumaan😄
No, nyt ollaan maalla ja aamulla päästiin pikajalkailemaan maastoon. Ensin mentiin Laurin kanssa polkua tonne ja sitten tänne ja taas tonne, kunnes Late jätti minut jälkeensä (palasin isäntäväen luo) ja hetken perästä kaukaisuudesta kuului ilmiselvä hirvihaukku. Taisi Late taas löytää hirviemän isoine vasoineen. Kerittiin melkein jo takaisin mökille, kun Lauri suhahti ohi. Eikä erityisesti ottanut korviinsa kehotuksia pysähtyä tai kipittää mökille. Vauhtia oli sen verran, että taas hetken kuluttua oltiin haukun perusteella hirvien vieressä. Taas meni tovi ja sitten saatiin Laurikin tontille ja peseytymäänkin rantavesiin, ilman hirviä.
 |
| Ruokailun jäljiltä touhuttiin pihassa ja muiden (kaivu) puuhien seassa tarkastelin myös kiuaskivilootan syövereitä. |
Iltapäivästä käytiin lähikaupassa noutamassa riisiä unohtuneiden pussien sijaan. Samalla poikettiin Toivolan Hangasradalla, soramontulla ja puolukkapusikossa sateen välissä.
 |
| Hangasradalla (kuntopolku) |
 |
| Soramontulla (Lauri) |
 |
| Soramontulla (Martta) |
 |
| Puolukoiden pakeilla. |
Taas putosi Laten kanssa nutuutettaessa yksi hammas. Tällä kertaa ylhäältä poskesta. Isäntäväki odottelee alakulmureiden putoamista, mutta sitä taitaa vielä joutua odottamaan.
 |
| Orpo yläposkari lattialta |
Oltiin juuri Laurin kanssa ulkoilemassa ja oltiin jo tulossa kotiinpäin, kun tavattiin kaksi jalkapalloa potkivaa poikaa. Juniorit heittaytyivät istualleen, joten katsoin viisaimmaksi mennä morjestamaan heitä. Toinen näytti hieman aremmalta ja toinen taas ei, joten eikun kieli edellä hänen tykönsä. Ei näyttänyt nuoirta herraa moinen tuttavallisuus ollenkaan harmittavan.
Hetikohta nuorten futaajien jälkeen äiti ja pikkupoika rynnistivät myös kohti ja nuori herra pyysi saada silittää meitä. Lauri tavan mukaan otti hieman etäisyyttä, mutta minähän menin moikkaamaan. Äiti kertoi siskollaan olevasta metsästyslinjaisesta poikasetteristä ja ihmetteli tyylikästä (ja "hampaatonta") käyttäytymistäni. Olin kuulemma poikkeuksellinen pentukoira...mutta senhän minä jo tiesinkin😇
Aamusella kahdeksalta soi kello ja sitten paineltiin ulos vettä tippuvaan maastoon. Aamiaisen jälkeen pakattiin sitten kamat ja lähdettin maalta kaupunkiin, eli kohti Evidensiaa, jossa Laurille oli luvassa kennelyskärokote. Firman vaaka näytti Laurille 26 kg ja minulle 18,6 kg. Rokotesuihkauksen Lauri kärsi hienosti kärvistelemättä😀 Samalla emäntä tiedusteli ja sai minulle punkkilääkkeen (Simparica) alkusyksyksi.
 |
| Rokotejonossa. |
 |
| Näkemiin... |
Sitä en kuitenkaan vielä tänään saanut, sillä hetikohta kotiin päästyämme lähdimme ilman Lauria kohti Koirakoutsia ja ekaa pentukurssia.
 |
| Hetki rauhaa ennen pentukurssille lähtöä |
Kurssilaisia oli vain kolme, ehkäpä meille sopiva 14.30 ei sopinut kovin monille. Siellä sitten rauhoituttiin ja otettin kontaktia, joten helposti meni tuo sessio.
Ilta kotona meni sitten koisiessa, sillä isäntäväki lähti ravintolakeikalle. Sieltä kun saapuivat, oli mukana Piñan perhe ja olipa sitten kiva tavata heitä!
Vielä ennen iltalenkkiä emäntä tarjoili minulle "hyvänmakuisen" Simparica-tabletin. Minä sen rouskutin kuin karkin ikään, eli kerrankin oli osuva mainoslause!
