Hirvimettällä...taas

Eilisen päivän pääasia oli lähtö mökille illalla. Sitä ennen kuitenkin ehdin kurmoottamaan omenavarkaita muutamaankin kertaan. Ja nehän on variksia, joiden väijymisestä on tullut mulle hyvä harrastus. Varikset kun nokkivat silmät viiruina maahan pudonneita omenoita (joita piisaa) ja meikä hiippailee maha maata viistäen kukkapuskien taakse tuijotus (mun seisonta) -etäisyydelle ja siitä spurttiin kohti rosvoa...jotka lehahtavat naapurin räystäälle turvaan ilkkumaan😄

No, nyt ollaan maalla ja aamulla päästiin pikajalkailemaan maastoon. Ensin mentiin Laurin kanssa polkua tonne ja sitten tänne ja taas tonne, kunnes Late jätti minut jälkeensä (palasin isäntäväen luo) ja hetken perästä kaukaisuudesta kuului ilmiselvä hirvihaukku. Taisi Late taas löytää hirviemän isoine vasoineen. Kerittiin melkein jo takaisin mökille, kun Lauri suhahti ohi. Eikä erityisesti ottanut korviinsa kehotuksia pysähtyä tai kipittää mökille. Vauhtia oli sen verran, että taas hetken kuluttua oltiin haukun perusteella hirvien vieressä. Taas meni tovi ja sitten saatiin Laurikin tontille ja peseytymäänkin rantavesiin, ilman hirviä.

Ruokailun jäljiltä touhuttiin pihassa ja muiden (kaivu) puuhien
seassa tarkastelin myös kiuaskivilootan syövereitä.

Iltapäivästä käytiin lähikaupassa noutamassa riisiä unohtuneiden pussien sijaan. Samalla poikettiin Toivolan Hangasradalla, soramontulla ja puolukkapusikossa sateen välissä.

Hangasradalla (kuntopolku)

Soramontulla (Lauri)

Soramontulla (Martta)

Puolukoiden pakeilla.