Eilen koulussa, kuten tänäänkin

Aamusella maalta kaupunkiin ja hetki meditaatiota ennen päivän pentukurssia. Paikalle olivat saapuneet kaikki kurssitoverit, joten mentiin halliin reippaasti koko porukalla. Päivän treeniaiheina olivat luopuminen ja jokin seuraamisen tapainen (ei tarvinnut kulkea käsi lipassa vieressä). Kummatkin sujuivat mukavasti ja isäntäväki oli ihan häpnaadilla lyöty, kun en oikopäätä rynnistänyt luopumisharjoituksessa heiteltyjen namipalojen perään, vaan odottelin rauhassa sitä oikeaa namia.

Harjoitustouhuja

Tänään sitten mennään M&M:n Musti-eskariin. Siellä ei paljon nokka tuhisse, koskapa tilaisuus kestää vain puoli tuntia, mutta ainahan sitä voi törmätä johonkin kiinnostavaan. Asiaan tai tuttavuuteen 😀

Emäntä se tuossa muuten tilailee mulle näyttelyremmiä. Toivottavasti löytää kivan👍

...no nih, kivaa oli muitten pentujen kanssa, vaikka kaksi jättimäistä Valkoista Paimenkoira -jätkää aiheuttivatkin mulle tykytyksiä kumealla haukullaan vieraillessaan kaupassa samaan kouluajallamme.

Kontaktiharjoituksia isännän kera...se alkaa oppia ;)

Pelituokio lopuksi

Sitten vielä hammasuutisia...eli aamulla jo tipahti yksi poskihammas (tallessa) ja iltapäivästä molemmat alakulmahampaat olivat jääneet jonnekin (siis hukassa). Nyt on jäljellä ehkä enää yksi poskari maitokalustoa!

Eräänkin lähteneen kolo.

Puskissa, pelloilla ja ojassa

Aamulenkki kauniissa auringonpaisteessa ja navakassa luoteistuulessa, aah... Mutta eivätkös kaksijalkaiset keksi mennä raivaussahapoikain telomaan metsään seikkailemaan. Toki reissusta sai hauskoja valokuvia ja me hurtat väsyttiin, mikä taisikin olla koko homman juju.

Tässä onkin menoa ja meininkiä

Päivälenkillä päästiin sitten sänkipellolle. Tosin vain köyden päässä. Kivaa kummiskin.

Lauri häntineen

Martta samoin ;)

Paluumatkalla emäntä sai viimein kuvattua pulikoimistamme mielipaikassamme eli metsäojan selkeytysaltaassa tierummun pielessä...nautinto tämäkin.

Muutama metri tilaa uida.

Hirvimettällä...taas

Eilisen päivän pääasia oli lähtö mökille illalla. Sitä ennen kuitenkin ehdin kurmoottamaan omenavarkaita muutamaankin kertaan. Ja nehän on variksia, joiden väijymisestä on tullut mulle hyvä harrastus. Varikset kun nokkivat silmät viiruina maahan pudonneita omenoita (joita piisaa) ja meikä hiippailee maha maata viistäen kukkapuskien taakse tuijotus (mun seisonta) -etäisyydelle ja siitä spurttiin kohti rosvoa...jotka lehahtavat naapurin räystäälle turvaan ilkkumaan😄

No, nyt ollaan maalla ja aamulla päästiin pikajalkailemaan maastoon. Ensin mentiin Laurin kanssa polkua tonne ja sitten tänne ja taas tonne, kunnes Late jätti minut jälkeensä (palasin isäntäväen luo) ja hetken perästä kaukaisuudesta kuului ilmiselvä hirvihaukku. Taisi Late taas löytää hirviemän isoine vasoineen. Kerittiin melkein jo takaisin mökille, kun Lauri suhahti ohi. Eikä erityisesti ottanut korviinsa kehotuksia pysähtyä tai kipittää mökille. Vauhtia oli sen verran, että taas hetken kuluttua oltiin haukun perusteella hirvien vieressä. Taas meni tovi ja sitten saatiin Laurikin tontille ja peseytymäänkin rantavesiin, ilman hirviä.

Ruokailun jäljiltä touhuttiin pihassa ja muiden (kaivu) puuhien
seassa tarkastelin myös kiuaskivilootan syövereitä.

Iltapäivästä käytiin lähikaupassa noutamassa riisiä unohtuneiden pussien sijaan. Samalla poikettiin Toivolan Hangasradalla, soramontulla ja puolukkapusikossa sateen välissä.

Hangasradalla (kuntopolku)

Soramontulla (Lauri)

Soramontulla (Martta)

Puolukoiden pakeilla.

Hampaat putoilevat

Taas putosi Laten kanssa nutuutettaessa yksi hammas. Tällä kertaa ylhäältä poskesta. Isäntäväki odottelee alakulmureiden putoamista, mutta sitä taitaa vielä joutua odottamaan.

Orpo yläposkari lattialta

Seudun hienoin (pentu)koira

Oltiin juuri Laurin kanssa ulkoilemassa ja oltiin jo tulossa kotiinpäin, kun tavattiin kaksi jalkapalloa potkivaa poikaa. Juniorit heittaytyivät istualleen, joten katsoin viisaimmaksi mennä morjestamaan heitä. Toinen näytti hieman aremmalta ja toinen taas ei, joten eikun kieli edellä hänen tykönsä. Ei näyttänyt nuoirta herraa moinen tuttavallisuus ollenkaan harmittavan.

Hetikohta nuorten futaajien jälkeen äiti ja pikkupoika rynnistivät myös kohti ja nuori herra pyysi saada silittää meitä. Lauri tavan mukaan otti hieman etäisyyttä, mutta minähän menin moikkaamaan. Äiti kertoi siskollaan olevasta metsästyslinjaisesta poikasetteristä ja ihmetteli tyylikästä (ja "hampaatonta") käyttäytymistäni. Olin kuulemma poikkeuksellinen pentukoira...mutta senhän minä jo tiesinkin😇