Jotenkin meni tuo aamuyö sekaisin. Lauri huuteli (siis äänteli) aidan takana joskus puoli kuuden korvissa ja siihenkös sitten herättiin isännän kanssa. Eihän Latella muita hinkuja ollut, kuin popsia poskeensa iltaluuni. Isäntä ystävällisesti säilöi tähteet häkin (jossa en muuten enää juuri nuku) päälle kiskottuaan jäljelle jääneet roippeet Laurin kidasta. No, kun kerran oltiin hereillä, niin tietysti piipahdin, ohjatusti tietty, pihalla tulostamassa ykköset ja kakkoset ja eikun takaisin nukkumaan. Paitsi ettei nukuttanut. Tramppasin varmaan toista tuntia eestaas luu tahi muu suussa ja yritin, hyvällä menestyksellä, pitää muut makoilijat hereillä. Sitkeästi he kuitenkin yrittivät jatkaa aamu-uniaan ja niin minäkin lopulta tummuin uudelleen. Varsinainen herääminen tapahtuikin sitten vasta varttia vajaa kymmenen!
"Aamu"lenkin jälkeen vietimme Laurin kanssa laatuaikaa sen verran pitkään, että kaksijalkainen dokumentaristikin ehti kuvaamaan.
Huomattakoon muuten, että kuljen nyt omin neuvoin molemmat raput ylös ja alas. Tosin aamun eka on kiva päästä unenpöpperössä isäntäväen sylissä, mutta muutoin taitaa enempi mennä heidän tahoiltaan turhiksi verbaalisiksi varoitteluiksi ja kärvistelyksi tuo rappukaahaus Laten perässä/edellä.
Iltapäivästä painelimme maalle sateesta huolimatta. Parasta maalla on kunnon rämpimislenkki märässä metsässä, sitten pyyhekuivaus ja piiiiitkät tirsat sohvalla t: nimim. "kokemusasiantuntija"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti