Pentuaikaa

Kootaanpas tähän isäntäväen huomioita pentuajastani tähän mennessä omin sanoin, sillä taas yksi etappi tuli saavutettua: yö ihan muualla kuin "turvahäkissä", eli koko yön unet makuualustalla sängyn vieressä. Siirto syntymäkotoa uuteen kotiin meni vallan mainiosti siskon kanssa samassa häkissä. Vaikka aikaa meni nelisen tuntia, niin kotikolo (eli IATA-häkki) oli puhdas kuin pulmusen pylly. Ei siis vaahtokuolaa, oksuja, pisuja eikä lurukakkosia. Perilläkin oltiin ihan cooleja. Jopa sen verran cooleja, että heti piti mennä haistelemaan isoja koiria. Lauri olikin heti alusta varppeillaan kanssani. Tuskin päästiin paremmin lepoilemaan Espooseen, kun jo herralla paloi hermo vääriin aikoihin ja paikkoihin tunkeutuessani ja sain muistutuksen siitä, mikä kuuluu kenellekin. Tuosta alkaen matkaa on autossa tehty eri osastoissa, vaikka viime viikko onkin treenattu, paikoillaan ja pääasiassa luukku auki, tavaratilan jakoa. Pakko onkin, sillä en enää meinaa mahtua tarkoitukseen varattuun kuljetuskoppaani. Ihmiskontakteissani olen ollut innokas ja aiempiin settereihin (muistikuvien mukaan) verrattuna ihan poikkeuksellisen höveli. Melkein kuka vain on saanut halutessaan jaloissaan kieppuvan koiran halittavakseen, oli sitten naapurin isäntä!, tupakinpolttaja, humalainen tai kiva täti...eikä lauma lapsiakaan ole pätkääkään hirvittänyt. Toisten koirien kanssa on taas ollut hieman varovaisempaa. Esim. naapurin Nissen haukkuessa ekalla "tapaamisella" pompin uikuttaen ojaan. Nisse ihan hölmistyi, että mikä sille tuli.

Ruokailut ovat olleet vaihtelevia, sillä välillä ei oikein maita ja välillä taas sitäkin enemmän. Jos sattuu niin huonosti käymään, että väsy koittaa ennen muonaa, niin sitten on ollut tarpeen vetäistä tirsat ennen evästä. Pehmennetty/kostutettu ruoka lakkasi putoamasta viikko sitten kokomaan, narskuttaminen on paljon kivampaa. Vuohenmaitoa on sentään vielä silloin tällöin mennyt alas muonan ohessa ja jauheliha tai raejuusto muonan kaverina menettelevät mainiosti.

Unipuuhissa vaikeinta on yöpuulle taipuminen ja nyt tosiaan isäntäväki luovutti turvahäkittämisestä ainakin maalla. Kotona se onkin sitten haastavampi juttu, koska kukaan ei halua minun ravaavan rappusia omin lupineni. Toki makkarin ovella on portti, mutta sen sulkeminen yöksi edellyttää myös Laurin saamista makuuhuoneeseen ajoissa, hän kun tuppaa tulemaan vasta aamuyöstä. 

Tuo nukkumaanmenoa kuvaavaa "taipuminen" tarkoittaa järeää iltapuru- ja rähinähepulia. Ei auta hiljainen ilta, ei remuilta, ei pitkä lenkki, ei lyhyt lenkki, eli mitään lenkkiä, ei ruoka, ei treeni, eikä luu. Aina puren ja murisen, kaikkea ja kovaa😇

Tänään käytiin kylässä siskon mökillä, rankka kolmituntinen kun mentiin kunttaa kilpaa hampaat edellä😄

Taidan olla Fionaa aavistuksen keveämpi ja (valitettavasti) enemmän pentukarvassa.

Rantapallo tuhottu...mission accomplished.

Rastasverkko paikoilleen.

Rantakuoppa auringonottoon.

                                                Fionan kanssa hippasilla ja sievistelemässä.