Lintukoira(na)

Aamulenkille toimeutuessamme äkkäsin parven joitain pikku elukoita pihan reunassa. Niitä piti hieman tutkailla lähemmin, joten lähestyin varoen. Elukat ponnahtivat lentoon ja piiloutuivat ruusuorapihlajan oksille, joista pörähtelivät  hauskasti yksitellen tuija-aitaan parempaan piiloon...olivat kuulemma lintuja ja tarkemmin pikkuvarpusia.

Hetken matkaa käveltyämme edessämme taarusti hieman saman tapainen, mutta isompi harmaa elukka. Lintu siis tämäkin, päättelin ja hiippailin varoen lähemmäksi. Tämäpä räväytti siivillään muutaman iskun ja siirtyi samalla hieman väljemmille vesille. Minä taas panin pelästyneenä pariksi metriksi pakin päälle. Koskapa tipu ei kovin kauaksi siirtynyt, jatkoin lähestymishiivintää saman tein, kun sain peruutukseni pysäytettyä. Sama toistui: lintu (Sepelkyyhky toim.huom.) ravautti siipiään ja Martta peruutti. Tosin tähän jäi peruuttelu ja kolmannella kerralla etenin määrätietoisesti suoraan kohti. Kyyhky huomasi kasvaneen itsevarmuuteni ja päätti poistua kauemmaksi, eli lähikatolle omaan ihan omaan rauhaan.

Sainpahan sentään annoksen lintukoirailua, toisin kuin Late eilen "hirviseikkailunsa" kanssa😀