Otettiin sitten ensimmäinen "pummikuva" minustakin. Laurista onkin kerätty jo kattava kasvutarina juuri pöydän reunalle ylettyneestä aina olkapään yli tunkevaan hurttaan. Mehän emme siis kerjää pöydästä, vaan syömme pöydässä...vai oliskohan se paremminkin (vaivihkaista?) varastamista😇
 |
| Maestro odottaa laskeutuvaa voileipää. |
 |
| Lauri sohisopan parissa toisella puolella pöytää saman ikäisenä. |
Aamiaisen jälkeen kokoonnuimme auringonottoon rapulle. Jopa Lauri kunnioitti meitä läsnäolollaan. Aurinko näyttää voittavan vahvemmatkin epäilyt pikku pentusen aikeista haalia kaikki huomio.
Iltapäivästä kaksijalkaiset saivat päähänsä lähteä jonottamaan jäykkouristusrokotusta. Saattaa olla, että oudot välipalani ja terävät hampaani saivat heidät moisiin ajatuksiin🤣...vaikka isäntä ei piikille päässytkään. Joutuu kuulemma odottelemaan synttärikuukautta (tai saamaan pureman).
 |
| Ei kylmä haittaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti