Hampaat häippää ja maasto maistuu

Eipä ollutkaan vain poskihammas tunkemassa leukaperiin, vaan myös etupään hampaat ovat olleet höllässä. Kuten kuvasta näkyy, yksi putosi ihan juuri ja paljoa ei lisää putoavia enää olekaan. Aika lailla jo ovat uusiksi ehtineet etuhampaat parissa kolmessa päivässä!

Hampuhaitat eivät juuri mustikkain syöntiä haittaa ja hyvällehän ne maistuvatkin lenkkeillessä. Varsinkin kun emäntä tarjoilee suoraan suuhun😆

Ja onneksi hakkuuaukolla on vielä sadevesilampareita, joissa juoda, kylpeä ja vesivessailla😇

Tapa maastoutua lammikkoon on kuulemma ollut perinne meidän kaikilla punaisilla settereillä (olen siis jo kolmas "luttaaja"). Eikä varmaankaan ole kovinkaan kummallista muillakaan punanutuilla...

Pedon merkkejä

Taitaa olla jo pari päivää siitä, kun aloin tehdä kunnolla selvää iltaluusta. Tänään, torstaina siis, isäntäväki halusi tarkastaa aavistuksiensa paikkansapitävyyden ja alkoi levitellä leukojani. Hieman oli vaikeaa (heillä siis) saada dokumenttia kitusistani ja siitä, onko leukaan ilmestynyt jo asiallista purukalustoa. Melkoisen ähellyksen jälkeen saatiin kuva, josta päättelivät ISON hampaan olevan tuloillaan...tai siis kai neljän sellaisen. Yläkerran kaluston kuvan perusteella hampaasta näkyy useampi kruunu? sellainen terävä kärki siis. Aika lailla muuten kutittaa ikeniä, ja tekee mieli jäystää melkein mitä vain.

Kita auki.

Illaksi painelimme maalle ja emäntä nappasi mielestäni oivan kuvan Latesta ja musta laiturilla.

Setterit tuulessa.

Muutakin toki tuli tehdyksi. Nuuskimalla tietty. Jostain syystä mökin nurkissa on tällaisia outoja rihmoja.
Tarttuvat aina mokomat kirsuun, vaikka vain ohi kävelisi.

Orava, viikkopunnitus ja punkkeja (oho, onko niitä?)

Maanantai-mökkipäivän saavutus oli ihan itse haistettu orava. Isäntäväkeä nauratti, kun istahdin tien poskeen kuono kohti taivasta terhakkaasti vainua vetäen. Mitään kummaa en itse nähnyt, mutta isäntä se havaitsi puun rungon takaa mustaselkäisen ja tuuheahäntäisen kurren. Aamusella kävi vähän samat kanttarellien kanssa. Tosin tiedän jo tasan tarkkaan mitä (ja missä) ne ovat, mutta koska niitä ei itse saa syödä, ei niitä kannata etsiä, eikä varsinkaan osoitella. Tiistaina emäntä poimi taas punkin nahkastani ja eskiviikkona niitä löytyikin sitten kaksi. Toinen oli jo imaissut itseensä kunnolla :( No, lasso heilahti ja punkit poistuivat. Toivottavasti ilman jälkiseuraamuksia. Tiistai-illan puuhiin kuului myös punnitus ja tällä kertaa vaaka näytti (isäntä + minä) - isäntä = 15,4 kg

Aamukahvia mullekin

Luxembourgiin?

Jäin tänne tappelemaan maton kanssa. Muut lähtivät kuulemma Luxembourgiin (kun mua ei voi palauttaa sanovat ne, jotka eivät olleet iltapäivästä paikalla)😇

EK 12/16 Päijälä

Se on sitten ekat Jyskälät käyty. Aamulla varhain lähdettiin kohti pikistä ja poimittiin matkalla mukaan isännän sisko ja Piñan isäntä. Kun päästiin parkkipaikalle johtavalle tielle, homma tyssäsi piiiiiitkään jonoon. Muutaman kilsan matkaan meni tunti ja sitten vasta saatiin parkkilippu. Kannattaisi kansan varata käteistä kehnon puhelinverkon alueella (yksi masto ei kestä muutamaa sataa yhtäaikaista käyttäjää).

Tässä "jo" lipunmyyntipaikalla. Matkaa pikikselle 6km ja aikaa ei yhtään.

Saatiin lopulta auto parkkiin tien poskeen ja sitten kipaistiin kamat kannossa puolitoista kilometriä tapahtumapaikalle. Matka sujui hyvin ison porukan seassa. Päädyimme lopulta erikoisen pellon laitaan, sillä lääni oli helikoptereita täynnään (22 kpl!). 

Lauri ihmettelee kopterin matkalaista

Minä taas hyödynsin sen varjon kiivaan kävelyn jäljiltä.

Siinä sitten ihmeteltiin koptereita ja lopulta niitä ralliautojakin. Perustettiin rallitien reunaan leirin tapainen kopterikentän ja pölyrajan ulkopuolelle, tai siis niin luultiin aluksi ja kuunneltiin sekä katseltiin ärjyviä ralliautoja. 

Camp Setter

Ralliautot olivatkin mielenkiintoisia ja aluksi pyrinkin ohiajavien perään. 

Martta ja WRC2 tai 3 Fiesta

Melko pian vaihdoin kuitenkin mielenkiintoni muihin katselijoihin ja he minuun. Päivän aikana morjestin varmaan 50 (korjattu emännän pyynnöstä 20>50) tyyppiä ja melkein yhtä moni halusi tulla rapsuttelemaan minua, varsinkin kaikki ne ulkomaata puhuvat, joiden oma koira oli jäänyt kotiin taloa pitämään. Taisi olla tyypeillä ikävä koiriaan.

Ihan koko aikaa ei tarvinnut sentään ihmetellä muita, vaan pääsi Latenkin kanssa peuhaamaan.

Päivän ohjelmaan kuului kaksi ajokertaa, eli kopteritkin tulivat ja lähtivät kahdesti. Tuntien kuluessa ja auringon paahtaessa tie kuivui aivan törkeän pöliseväksi autojen ohittaessa ja kun siinä kopterit vielä vatkuloivat, oli näky aikas infernaalinen.

Apocalyptica Now

Illan jo hieman viiletessä pääsimme viimein takaisin omalle autollemme ja takaluukussa piileskelleelle varavesisäiliölle, tai paremminkin sen sisällölle, oli kysyntää. Itse kotimatka sujui joutuisasti unten mailla ja loput päivän ruoat maistuivat minulle vasta kotona (eivät kyllä kokonaan) ja Latelle vasta nyt sunnuntaiaamuna.